Deng Xiaoping
Wikipedia
Dèng Xiǎopíng (yksink.: 邓小平, perint.: 鄧小平 
kuuntele ääntämys?) (22. elokuuta 1904—19. helmikuuta 1997) toimi Kiinan Kansantasavallan todellisena johtajana vuodesta 1976 kuolemaansa saakka. Dengiä pidetään Kiinan toisen sukupolven hallinnon keskeisenä johtajana. Hänen kautensa aikana Kiina kehittyi yhdeksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Deng Xiaoping (alkuperäiseltä nimeltään Deng Xixian, yksink.: 邓希贤, perint.: 鄧希賢) Paifangin kylässä, Sichuanin provinssissa. Hän opiskeli vuosina 1920–1926 Ranskassa, jossa myös monet muut aasialaiset vallankumoukselliset, kuten Ho Chi Minh ja Zhou Enlai, löysivät marxismi-leninismin. Vuonna 1926 Deng muutti Ranskasta Moskovaan opiskelemaan ja palasi Kiinaan vuotta myöhemmin.
Deng oli naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Zhang Xiyuan, Dengin opiskelutoveri Moskovasta, kuoli vain 24-vuotiaana, muutama päivä Dengin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen; myös lapsi kuoli. Vuonna 1933 Dengin toinen vaimo, Jin Weiying, jätti miehensä tämän jouduttua poliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Dengin kolmas puoliso, Zhuo Lin, oli teollisuusjohtajan tytär Yunnanin provinssista. Hän liittyi Kiinan Kommunistiseen puolueeseen vuonna 1938 ja avioitui vuotta myöhemmin Dengin kanssa. He saivat viisi lasta: kolme tytärtä (Deng Lin, Deng Nan, Deng Rong) ja kaksi poikaa (Deng Pufang, Deng Zhifang).
[muokkaa] Varhainen ura
Deng liittyi kommunistipuolueeseen jo opiskeluaikoinaan, hän oli Pitkän marssin veteraani ja ennen kaikkea Mao Zedongin vanha taistelutoveri. Deng tuki Maoa oikeistonvastaisessa kampanjassa ja hänet nimitettiin Kiinan Kommunistipuolueen pääsihteeriksi vuonna 1957, yhdessä presidentti Liu Shaoqin kanssa hän oli vastuussa valtion asioiden hoidosta. Yleinen pettymys Maon Suuren harppauksen talouspolitiikkaan toi Dengille ja Liulle lisää vaikutusvaltaa puolueen sisällä. He panivat alulle talousuudistuksia, jotka tukivat heidän arvoasemaansa puoluekoneiston sisällä ja väestön keskuudessa.
Mao pelkäsi päätyvänsä pelkäksi muodolliseksi keulahahmoksi ja lisätäkseen valtaansa ja toteuttaakseen omaa visiotaan Kiinan tulevaisuudesta hän käynnisti Kulttuurivallankumouksen, jonka aikana Deng joutui epäsuosioon ja erotettiin viroistaan. Vuonna 1974 Deng kutsuttiin takaisin Pekingiin. Seuraava putoaminen seurasi 1976, mutta se ei estänyt Dengiä tekemästä toista paluuta Maon kuoleman jälkeen.
[muokkaa] Dengin toinen esiintulo
Vahvatahtoinen ja älykäs vallankumouksellinen, pikkuruinen ja vanheneva Deng kipusi vähitellen maailman runsasväkisimmän maan todelliseksi johtajaksi Maon kuoleman (1976) jälkeisinä vuosina. Deng oli myös yksi harvoista talonpoikaistaustaisista johtajista, jotka ovat johtaneet Kiinaa – joukko, johon kuuluvat myös Mao Zedong ja Han- ja Ming-dynastioiden perustajat.
Hankkimalla itselleen kannattajia kommunistisen puolueen sisällä Deng onnistui vähitellen syrjäyttämään Maon valitseman jatkajan, Hua Guofengin, joka oli aikaisemmin auttanut häntä palaamaan maan johtoon. Deng hätisti Huan korkeimmista johtoasemista vuosina 1980–1981. Vastakohtana edellisiin vallanvaihtoihin Deng antoi Huan siirtyä hissukseen eläkkeelle. Hua oli vuoteen 2002 asti rivijäsenenä Keskuskomiteassa. Myös myöhemmät vallanvaihdokset Kiinan johdossa on pyritty hoitamaan saman mallin mukaan, vailla ulospäin näkyvää dramatiikkaa. Pian johtoasemaan päästyään Deng aloitti talousuudistukset.
[muokkaa] Avautuminen
Dengin kaudella suhteet länteen paranivat merkittävästi. Deng matkusteli ulkomailla ja tapasi useita länsimaiden johtajia, mm. presidentti Carterin Valkoisessa talossa vuonna 1979. Carterin aikana Yhdysvallat viimein tunnusti Kiinan Kansantasavallan Kiinan tasavallan (Taiwan) sijasta Kiinan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Kiinan kansantasavalta oli jo aikaisemmin ottanut paikkansa YK:n turvallisuusneuvostossa.
Toisena saavutuksena pidetään Iso-Britannian kanssa 19. joulukuuta 1984 solmittua sopimusta, jonka mukaan Hong Kong luovutettaisiin takaisin Kiinalle vuonna 1997. Uusien territorioiden 99-vuotisen vuokra-ajan loppuessa Deng suostui Kiinan Kansantasavallan olemaan puuttumatta Hong Kongin kapitalistiseen järjestelmään 50 vuoteen. Tätä järjestelyä nimitetään "yksi maa, kaksi järjestelmää" -järjestelyksi ja sitä manner-Kiina on hahmottanut mahdollisena runkona skenaariossa, jossa Taiwan yhdistettäisiin emomaahan tulevina vuosina.
Deng ei kuitenkaan keskittynyt parantamaan suhteita Neuvostoliiton kanssa, vaan piti kiinni Maon Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon ajalta omaksumasta politiikasta, jossa Neuvostoliitto nähtiin yhtä ylivaltaisuutta korostavana supervaltana kuin Yhdysvallat, mutta vielä uhkaavampana tekijänä Kiinalle läheisen sijaintinsa vuoksi.
[muokkaa] "Sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä"
Dengin uudistusten tavoitteet yhdistettiin neljässä modernisaatiossa, jotka olivat maatalouden, teollisuuden, kansallisen puolustuksen ja tieteen ja teknologian modernisaatiot. Strategiana tullakseen moderniksi teollisuusmaaksi näiden päätavoitteiden kautta oli sosialistinen markkinatalous.
Deng väitti että Kiina oli sosialismin päävaiheessa ja siten velvollisuutenaan oli kehittää "sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä". Tämä tulkinta kiinalaisesta marxismista vähensi ideologian roolia taloudellisessa päätöksenteossa ja päätti linjaukset todistetusta tehokkuudesta. Vähentäen kommunistisia arvoja, muttei välttämättä marxismi-leninismiläisiä, Deng painotti, ettei sosialismi tarkoita jaettua köyhyyttä.
Toisin kuin Hua Guofeng, Deng uskoi, ettei mitään suuntausta ilman yhteyttä Maon harjoittamaan politiikkaan pitäisi hylätä kylmiltään, ja toisin kuin konservatiivisemmat johtajat, kuten Chen Yun, Deng ei vastustanut suuntauksia sillä perusteella, että ne olivat samankaltaisia kuin kapitalistisissa valtioissa.
Vaikkakin Deng toimitti teoreettisen taustan ja poliittisen tuen antaen taloudellisten uudistusten tapahtua, muutamat Dengin esittelemät taloudelliset uudistukset olivat itse asiassa hänen kynänjälkeään. Tyypillisesti uudistukset esiteltäisiin paikallisten johtajien toimesta, jotka olivat usein ristiriidassa valtion keskeisten säädösten kanssa. Jos uudistukset osoittautuisivat onnistuneiksi, nämä voitaisiin omaksua yhä laajemmalla alueella, ulottuen lopulta koko maahan. Moniin uudistuksiin vaikutti Aasian taloustiikerien kokemukset.
