Friisiläinen hevosrotu
Wikipedia
Friisiläishevonen on kotoisin Friisinmaalta, Alankomaista. Friisiläinen on yksi Euroopan vanhimmista hevosroduista. Se kehitettiin keskiajalla ritareiden ratsuksi, mutta sitä on myöhemmin käytetty vetojuhtana. Nykyään se on ajo- ja ratsuhevonen. Friisiläishevosessa on sekä lämmin- että kylmäverisiä piirteitä, mutta se luetaan yleensä lämminveriseksi hevosroduksi.
Friisiläishevosta on käytetty paljon myös muiden rotujen jalostamiseen: sitä vietiin esimerkiksi Venäjälle orlovravureiden jalostukseen. Runsas käyttö risteysjalostuksessa uhkasi rotun puhtaana säilymistä, ja niinpä vuonna 1879 perustettiin friisiläishevosen kantakirjayhdistys suojelemaan rotua. Friisiläishevosta uhkasi sukupuutto myös useita kertoja 1900-luvulla. Vuonna 1913 jäljellä oli vain kolme friisiläisoritta, ja rotu saatiin pelastettua myös 1960-luvulla, kun traktori syrjäytti friisiläisen maatilatöistä.
Friisiläishevoset ovat säkäkorkeudeltaan noin 150-170 cm, oriit ovat kookkaampia kuin tammat. Kantakirjattavan oriin tulee olla yli 160 cm korkea. Friisiläiset ovat luonteeltaan lempeitä ja rauhallisia mutta vireitä. Väri on aina musta, joka tosin saa haalistua auringossa ruskean näköiseksi, ja valkoisena merkkinä saa olla korkeintaan pieni tähti otsalla. Rotuun syntyy silloin tällöin myös rautiaita, joiden jälkeläisiä ei kuitenkaan hyväksytä. Jouhet ja vuohiskarvat ovat tuuheat ja yleensä hieman kiharat.
Friisiläisiä käytetään nykyisin enimmäkseen ratsuina ja ajoon, mutta myös näyttelyhevosina. Friisiläishevosia on käytetty myös ravikilpailuissa. Hienon ja yhtenäisen ulkonäkönsä vuoksi rotu sopii hyvin sirkushevoseksi ja näytöksiin, ja friisiläisillä on yleensä myös komea ravi, mikä tekee niistä näyttäviä ajohevosia. Raskaan luustonsa vuoksi friisiläinen ei sovellu kovin hyvin hyppäämiseen, mutta kouluratsastukseen rotu sopii erinomaisesti. Friisiläishevonen voi soveltua myös vaellusratsastukseen, kenttäratsastukseen tai terapiahevoseksi.
