Hella Wuolijoki
Wikipedia
Hella Maria Wuolijoki, alun perin Ella Maria Murrik, salanimi Juhani Tervapää (s. 22. heinäkuuta 1886, Helme, Viro – k. 2. helmikuuta 1954, Helsinki) oli kirjailija, filosofian maisteri, sekä Yleisradion pääjohtaja.
Vuonna 1908 Hella Murrik solmi avioliiton Sulo Wuolijoen kanssa, avioliitto päättyi 1923. Wuolijoen perhe omisti Marlebäckin kartanon Iitissä ja myöhemmin Jokelanseudun kartanon Mäntsälän kunnan Ohkolan kylässä. Virolaissyntyinen Hella Wuolijoki kirjoitti teoksia muun muassa salanimellä Juhani Tervapää. Wuolijoki muistetaan kirjailijana erityisesti Niskavuori-sarjasta, ja hänet tunnetaan myös yhteistyöstään Bertolt Brechtin kanssa. He kirjoittivat yhdessä näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Wuolijoen Niskavuori-sarja edustaa suurelta osin perusporvarillisia arvoja, mikä on ristiriidassa hänen poliittisen toimintansa kanssa. Niskavuoren esikuvana onkin ollut Sulo Wuolijoen kotitalo Hauhon Vuolijoen kartano. Wuolijoen tuotannossa merkillepantavaa ovat vahvat naiset.
Hella Wuolijoki toimi aktiivisesti politiikan kulisseissa. Hän piti ns. poliittista salonkia. Lisäksi hänellä oli runsaasti kytköksiä Neuvostoliiton tiedustelutoimintaan. Hänen toimintansa liittyi sisarensa Salme Pekkala os. Murrik vakoiluverkostoon Lontoossa, Pariisissa ja Brysselissä 1920-1930 luvuilla [1]. Jatkosodan aikana hänet vangittiin hänen autettuaan neuvostoliittolaista desanttia Kerttu Nuortevaa ja tuomittiin jatketusta maanpetoksesta. Wuolijoelle vaadittiin kenttäoikeudessa kuolemantuomiota, mutta Sotaylioikeus päätyi äänestyksen jälkeen langettamaan elinkautisen kuritushuonetuomion. Hän vapautui välirauhan myötä syyskuussa 1944. Myöhemmin hän oli SKDL:n kansanedustaja (1946-1947) ja Yleisradion pääjohtaja (1945-1949). Hänet palkittiin vuonna 1952 Pro Finlandia -mitalilla.
Hella Wuolijoki on Sakari Tuomiojan puolison Vappu Tuomiojan äiti ja Erkki Tuomiojan isoäiti.
Lokakuussa 2006 ilmestyi kirja (Tammi) Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista, jossa kerrotaan vallankumouksellinen Hella Wuolijoesta ja hänen sisarestaan Salme Pekkalasta.
[muokkaa] Teoksia
- Niskavuoren naiset (1936)
- Juurakon Hulda (1937)
- Niskavuoren leipä (1939)
- Niskavuoren nuori emäntä (1940)
- Yliopistovuodet Helsingissä (1945)
- Niskavuoren Heta (1953)
- Entäs nyt, Niskavuori? (1953)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Seppinen J. Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991
[muokkaa] Aiheesta muualla
- hauho.fi, lyhyt elämäkerta
