José Ramos Horta
Wikipedia
José Ramos Horta (s. 26. joulukuuta 1949) on Itä-Timorin pääministeri. Horta toimi Itä-Timorin ulkoministerinä maan itsenäistymisestä (2002) aina pääministeriksi valintaansa asti. Tätä ennen hän oli Itä-Timorin vastarintaliikkeen vaikuttajia ja puolestapuhuja maanpaossaan Indonesian miehityksen aikana (1975–1999).
Horta syntyi Dilin kaupungissa, joka on nykyään Itä-Timorin pääkaupunki. Hänen äitinsä oli timorilainen ja isä silloiseen Portugalin hallitsemaan Timoriin karkoitettu portugalilainen. Hortan perheeseen kuului Josén lisäksi 11 lasta, joista neljä sai surmansa Indonesian armeijan toimesta. José Ramos Horta sai peruskoulutuksensa katolisessa lähetystyökoulussa. Nuorena hän oli poliittisesti aktiivinen ja portugalilaista hallintoa vastaan, minkä vuoksi hän joutui ensimmäisen kerran maanpakoon vuosina 1970–1971 määräpaikkana Portugalin Itä-Afrikka (nykyinen Mosambik).
25-vuotiaana Horta valittiin ulkoministeriksi ”Itä-Timorin Demokraattisen Tasavallan” hallitukseen. 1975 Horta joutui uudestaan maanpakoon Indonesian armeijan miehityksen tieltä. Tällä kertaa hän päätyi New Yorkiin, missä hän vaati YK:ta toimiin Itä-Timorissa miehityksen takia. Noin 200 000 timorilaista sai surmansa Indonesian armeijan toimien takia 1976–1981.
Pääministeriksi Horta valittiin 8. heinäkuuta 2006, edellisen pääministerin Mari Alkatirin erottua 25. kesäkuuta.
[muokkaa] Nobel-palkinto
Joulukuussa 1996 José Ramos Horta jakoi Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä maanmiehensä piispa Carlos Felipe Ximenes Belon kanssa. Palkinnon perusteluina olivat näiden miesten ”pitkään jatkuneet pyrkimykset pienen kansan riippumattomuuden takaamiseksi” ja ”että tämä palkinto nopeuttaisi diplomaattisen ratkaisun löytymistä Itä-Timorin konfliktissa kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteita noudattaen”.
