Kirje Filemonille
Wikipedia
Kirje Filemonille on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali työtoverilleen, apostoli Filemonille.
[muokkaa] Historia
Nykyisen käsityksen mukaan kirjettä pidetään aitona Paavalin kirjeenä, vaikka sen aitous onkin aiemmin ollut kyseenalaistettuna. Paavali on ollut kirjeen kirjoittaessaan vankilassa, joko Roomassa tai Efesoksessa, ja hän on kirjoittanut kirjeen Filemonille ja hänen kahdelle toverilleen, Apfiaalle ja Arkippokselle. Jos Kirje kolossalaisille on autenttinen, Filemonin on täytynyt asua Kolossiassa.
Paavali on kirjoittanut kirjeen Filemonin orjan Onesimoksen puolesta. Onesimoksen nimi tarkoittaa hyödyllistä. Paavali sanaleikittelee hänen olleen omistajalleen aiemmin hyödytön ja tehneen jotain väärää, mutta muuttuvan nyt hyödylliseksi. Onesimos oli todennäköisesti karannut omistajaltaan, tavannut Paavalin ja tullut uskoon. Paavali lähetti hänet takaisin omistajalleen, ja kehottaa heitä veljelliseen rakkauteen.
[muokkaa] Sisältö
Paavalin kirjeen sisältö on kryptinen. Hän imartelee Filemonia tahdikkaasti, puhuen Filemonin kristillisestä rakkaudesta ja uskosta, mutta kuitenkin samanaikaisesti muistuttaa häntä omasta auktoriteetistaan, joka käy myös hänen ylitsensä, sekä Filemonin hengellisestä "velasta" Paavalille. Onesimoksen kääntymys on muuttanut aiemman tilanteen, ja Onesimos voi palata "ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä" (jae 16).
Kirjeestä ei kuitenkaan käy ilmi, tulisiko Onesimoksen karkaaminen vain antaa anteeksi, vai tulisiko hänet jopa vapauttaa. Voiko orja olla myös "veli", vai korvaako veljeys orjuuden? Vastaus on epäselvä, ja oppineet ovat aina jakautuneet kysymyksen suhteen. Kysymys on kuitenkin oleellinen Paavalin saarnaaman evankeliumin sosiaalisten vaikutusten kannalta.
Ei ole tietoa, mitä Onesimokselle tapahtui kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Antiokian piispa Ignatius mainitsee Efesoksen piispan Onesimoksen toisen vuosisadan alkupuolella. Onesimos oli kuitenkin yleinen orjan nimi, joten tämän piispan yhdistäminen Filemonin orjaan on pelkkää spekulaatiota.
Kirje Filemonille ei ole ollut kovin merkittävä kristillisen teologian ja etiikan kannalta. Luther näki yhteyden Paavalin ja Jeesuksen opettaman anteeksiannon ja sovinnon välillä. Luther kuitenkin huomautti myös, että kirje ylläpiti sosiaalista status quo -tilannetta: Paavali ei tehnyt mitään muuttaakseen Onesimoksen asemaa orjana - ja hän kunnioitti lakia palauttamalla hänet.
Kirjettä käytettiin paljon brittiläisten ja myöhemmin yhdysvaltalaisten taistelussa orjuutta vastaan. Sekä orjuuden puolustajat että vastustajat käyttivät kirjettä tukemaan omaa mielipidettään. Nykyään tutkijat ovat sitä mieltä, että Paavali käytännössä kaivoi pohjan orjuuden alta kirjeellään, ja ainakin hän olisi tehnyt sen, jos yhteiskunnalliset olosuhteet olisivat sallineet sen.
Kirje on Paavalin säilyneistä kirjeistä lyhyin, se käsittää ainoastaan 25 jaetta. Se on myös Obadjan kirjan sekä Toisen ja Kolmannen Johanneksen kirjeen ohella Raamatun ainoa kirja, jota ei ole jaettu erikseen lukuihin ja jakeisiin, vaan ainoastaan jakeisiin.