Klassiset alkuaineet
Wikipedia
Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Kreikkalaisessa katsannossa näitä aineita oli neljä:
- maa (kuiva ja kylmä)
- vesi (märkä ja kylmä)
- ilma (märkä ja kuuma)
- tuli (kuiva ja kuuma)
Platonin mukaan tämän jaon oli kehittänyt filosofi Empedokles.
Lisäksi Aristoteles lisäsi luetteloon viidennen alkuaineen, eetterin, jota hän uskoi avaruuden olevan täynnä. Sana eetteri elvytettiin uudelleen 1800-luvun fysiikassa, jossa sillä tarkoitettiin koko maailmankaikkeuden läpäissyttä näkymätöntä väliainetta.
Kiinassa taas uskottiin olevan viisi alkuainetta, joilla oli vastaavuussuhteita esim. ilmansuuntien, värien ja vuodenaikojen kanssa:
- Tuli — etelä, punainen, kesä
- Metalli — länsi, valkoinen, syksy
- Puu — itä, vihreä tai sininen, kevät
- Vesi — pohjoinen, musta, talvi
- Maa — keskusta, keltainen, vuodenaikojen vaihtuminen
Oppi liitettiin Yin-Yang-ajatteluun hyvin pian sen syntymisen jälkeen.
