Kylmä vyöhyke
Wikipedia
Kylmä vyöhyke on maapallon lämpövyöhyke, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle +10°C. Köppenin ilmastoluokituksessa kylmää vyöhykettä vastaa luokka E (jääilmasto, polaari-ilmasto, napailmasto). Luokka jaetaan tundrailmastoon, jossa ainakin yksi kuukausi on keskilämpötilaltaan yli 0°C ja jäätikköilmastoon, jossa kaikki kuukaudet ovat keskilämpötilaltaan alle 0°C.
Kylmään vyöhykkeeseen kuuluu Etelämanner kokonaan, Euraasian mantereen pohjoisosat Skandinavian pohjoiskärjestä Beringinsalmeen, Alaskan ja Kanadan pohjoisosat sekä Grönlanti lukuun ottamatta vähäisiä rannikkokaistaleita. Kylmä vyöhyke vallitsee myös monilla vuoristoalueilla puurajan yläpuolella, jossa sitä nimitetään alppi-ilmastoksi.
Kylmän vyöhykeen kasvi- ja eläinlajien on sopeuduttava ankaran luonnon oloihin. Kasvillisuus on matalaa tundrakasvillisuutta (jäkälä-, sammal-, heinä-, varpu- ja pensaskasvillisuutta). Suot ovat yleisiä.
