Lipizzanhevonen
Wikipedia
Lipizzanhevonen on hevosrotu, jonka nimi tulee vielä nykyäänkin lipizzanhevosia kasvattavasta slovenialaisesta Lipican eli Lipizzan siittolasta. Siittola perustettiin vuonna 1580, jolloin ryhdyttiin jalostamaan lipizzarotua tuottamalla Iberian niemimaalta yhdeksän espanjalaista oria ja 24 tammaa. Perustajaoreja on viisi: valkoinen espanjanhevonen Pluto (1765), musta napolinhevonen Conversano (1767), hallakko kladrubynhevosori Favory (1779), valkoinen arabi Siglavy (1810) ja napolin- ja andalusianhevosen risteytys Maestoso (1819). Nykyinen lipizzakanta polveutuu näistä viidestä orilinjasta.
Nykyään näitä hevosia kasvatetaan koko entisen Itävalta-Unkarin alueella. Hoviratsastuskoulun hevoset kasvatetaan Itävallassa Grazin lähellä sijaitsevassa Piberin siittolassa. Myös muiden lähellä sijaitsevien maiden valtionsiittoloissa kasvatetaan lipizzoja.
Lipizzat ovat nykyisin väritykseltään lähes aina kimoja, jotka syntyvät mustina tai ruunikoina ja harmaantuvat iän myötä lopulta valkoisiksi. Joskus syntyy silti ei-kimojakin lipizzanhevosia, ja perinteisesti Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa pidetään aina yhtä tummaa hevosta.
Lipizzanhevonen on säkäkorkeudeltaan n. 150-160 cm korkea. Itävaltalaiset Piberin lipizzat ovat pienikokoisempia kuin unkarilaiset sukulaisensa, jotka ovat suurempia, laajaliikkeisempiä ja erittäin suosittuja vaunuhevosina. Lipizzanhevonen kehittyy hitaasti, mutta vastaavasti elää pitempään. Useat Espanjalaisen ratsastuskoulun oriit ovat käytössä vielä yli 20-vuotiainakin.
Lipizzanhevonen on tasapainoinen ja notkea, ja sen rauhallinen luonne tekee siitä erityisen sopivan kouluhevosen. Lipizzan jalkojen rakenne on vahva ja ne ovat voimakkaat, hyväluiset ja kovakavioiset. Takaosa on vahva ja hevonen soveltuu hyvin korkeaan kouluratsastukseen. Lavat ovat jyrkähköt ja säkä usein matala, ja tässä mielessä lipizza sopii jopa paremmin vaunu- kuin ratsuhevoseksi. Lipizza ei ole kovin nopea, ja hevosen liikkeet ovatkin enemmän korkeat kuin matkaavoittavat.
