Motetti
Wikipedia
Motetti (lat. movere, liikkua tai mahdollisesti ransk. mot, sana) on erilaisista kuoroteoksista käytetty nimitys. Erilaiset motetit olivat yksi merkittävimpiä polyfonisen musiikin muotoja 1200-luvulta aina 1700-luvun puoleenväliin asti.
Motetti sai alkunsa gregoriaanisen kirkkomusiikin clausula muodosta 1200-luvulla Pariisin Notre Damen katedraalissa, säveltäjä Pérotin ja hänen aikalaisiensa toimesta. Tästä kehittyi 1300-luvulle tultaessa isorytminen motetti.
Renessanssimotetti on hyvin erilainen kuin aikaisemmat motettimuodot. Se on polyfoninen, neljä-kuusi ääninen, kuoroteos, jossa ei ole säestystä ja rytmiikaltaan vapaampi kuin 1200-luvun motetit. Flaamilaisen koulukunnan säveltäjät veivät tämän motettimuodon huippuunsa ja se levisi koko Eurooppaan 1400-luvun puolessa välissä. Merkittävimpiä säveltäjiä olivat flaamilaiset Josquin Desprez ja Orlando di Lasso, italialaiset Andrea ja Giovanni Gabrieli sekä Pierluigi da Palestrina ja englantilaiset Thomas Tallis ja William Byrd.
Barokkiajalle tultaessa merkittävimmät motetit sävellettiin Saksassa saksankielisiin teksteihin. Johann Sebastian Bach sävelsi kuusi motettia. Bachin jälkeen termiä motetti on käytetty lähes minkälaisesta hengellisestä, polyfonisesta kuoroteoksesta tahansa, mutta yleensä sillä tarkoitetaan säestämättömiä latinankielisiä motetteja, joita käytetään katolisen kirkon jumalanpalveluksissa. Kenties tunnetuimmat motetti -nimiset kuoroteokset on 1700-luvun jälkeen säveltänyt Anton Bruckner.
