Museo del Prado
Wikipedia
Museo del Prado on museo ja taidegalleria Madridissa, Espanjassa. Se pitää sisällään yhden maailman hienoimmista eurooppalaisen taiteen kokoelmista 1300-luvulta 1800-luvun alkupuoliskolle.
Maalausten ja veistosten lisäksi museossa on esillä 5 000 piirustusta, 2 000 painotuotetta, 1 000 kolikkoa ja mitalia sekä lähes 2 000 koriste-esinettä ja muuta taideteosta. Kuvanveistotaide on edustettuna yli 700 teoksen voimin. Taulugalleriassa on 8 600 maalausta. Pradossa on kiistatta maailman hienoin kokoelma espanjalaisten Diego Velázquezin ja Francisco de Goyan sekä Hieronymus Boschin töistä. Museossa on upeat kokoelmat El Grecon, Peter Paul Rubensin, Raphaelin, Titianin ja Bartolome Esteban Murillon teoksista. Myös Melozzon, Botticellin, Caravaggion, Albrecht Dürerin, Rembrandtin, Veronesen ja muiden merkittävien taiteilijoiden töitä on esillä.
Kuuluisin museossa esillä olevista teoksista on Velázquezin Las Meninas. Velázquez paitsi antoi omia töitään museon käyttöön, myös hankki museolle suurimman osan sen italialaisen taiteen kokoelmasta.
Yksi Pablo Picasson kuuluisimmista maalauksista, Guernica, oli esillä Pradossa demokratian palautumisen jälkeen, mutta siirrettiin myöhemmin tilavampaan Kuningatar Sofían museoon, jossa sen valtava kangas pääsee paremmin oikeuksiinsa.
Museo del Prado on yksi lukuisista Kaarle III:n valtakauden aikana rakennetuista rakennuksista. Paikalla sijainnut niitty (espanjaksi prado) antoi nimen alueelle (Paseo del Prado) ja myöhemmin kansallistamisen myötä myös museolle. Museon rakennustyöt lopetettiin Espanjan vapaussodan vuoksi ja aloitettiin uudelleen vasta Kaarle III:n pojanpojan Ferdinand VII:n valtakaudella. Napoléonin ratsuväki käytti rakennusta tukikohtana ja ruutivarastona vapaussodan aikana. Isabella II:n valtakauden päätteeksi museo kansallistettiin ja se sai nykyisen nimensä. Kuninkaallinen taidekokoelma sijoitettiin rakennukseen, mutta se osoittautui pian liian pieneksi. Ensimmäinen laajennus tehtiin vuonna 1918. Viimeisimmät laajennukset tapahtuivat vuosina 1971 ja 1985 liittämällä kaksi lähistöllä sijaitsevaa rakennusta museon hallinnolliseen rakenteeseen.
Espanjan sisällissodan aikana museon henkilökunta lähetti 353 maalausta, 168 piirustusta ja Dauphinin taideaarteen Kansainliiton suosituksesta Valenciaan, josta ne myöhemmin siirrettiin Gironaan ja lopulta Geneveen. Teokset täytyi palauttaa museoon toisen maailmansodan alettua.
Mainittava on myös kaksi muuta Madridissa sijaitsevaa kansallismuseota. Espanjan arkeologinen museo toimii egyptiläisen, mesopotamialaisen, kreikkalaisen ja roomalaisen taiteen sijoituspaikkana. Kuningatar Sofían museo puolestaan esittelee 1900-luvun taidetta. Yhdistämällä nämä kaksi ja Pradon museokierrokseensa saa vierailija varsin kokonaisvaltaisen kuvan länsimaisen sivilisaation historiasta ja taiteesta. Tässä suhteessa Madridin haastavat kenties vain Pariisi ja Lontoo.
