Turkin sota
Wikipedia
Turkin sota -nimellä tunnetaan Suomessa Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välinen sota 1877–1878. Sotaa on nimitetty eri maissa myös Romanian itsenäisyyssodaksi ja Bulgarian itsenäisyyssodaksi.
Vuonna 1876 turkkilaiset kukistivat Bulgarian kapinan, jolloin Euroopan lehdistössä nostettiin meteli Bulgarian hirmuteoista. Venäjän joukot hyökkäsivät maahan 1877, nimellisesti suojelemaan Bulgarian kristittyjä ja vapauttamaan slaavit Turkin vallasta ja turvaaman Venäjän etuja Mustallamerellä.
Venäjän joukot ylittivät Tonavan ponttoonein ja etenivät lähelle Konstantinopolia. Suomen kaarti kunnostautui sodassa erityisesti.
San Stefanon rauha maaliskuussa 1878 liitti Venäjään itäosan Armeniaa ja loi suur-Bulgarian, johon kuului 3/5 Balkanista. Britannian ja Saksan vastustuksen vuoksi kutsuttiin koolle Berliinin kongressi, jossa Venäjän menetti voittamansa alueet.
Vuonna 1879 demokraattisesti valittu kansankokous valitsi Bulgarian tsaariksi saksalaisen Battenburgin prinssin Alexanderin. Aleksanteri II nimitti kenraaliluutnantti Johann Casimir Ehrnroothin (1833–1913) vuonna 1880 Bulgarian sotaministeriksi. Vuonna 1885 Bulgarian Aleksanteri liitti Itä-Rumelian Bulgariaan, jonka johdosta venäläiset upseerit vangitsivat hänet ja hänet pakotettiin eroamaan. Ehrnroothista tuli maan diktaattori. Häntä ei kuitenkaan asetettu kuninkaaksi Itävallan vastustuksen vuoksi.
