Amerikkalainen vapaapaini
Wikipedia
Amerikkalainen vapaapaini (usein myös showpaini tai näytöspaini, kirjaimellisesti käännettynä ammattilaispaini) on viihdemuoto, jossa osanottajat kamppailevat näytösluontoisissa, ennaltakirjoitetuissa "otteluissa". Lajin säännöt ja erilaiset kilpailut perustuvat löyhästi painin sääntöihin, mutta nykyään lajilla on hyvin vähän tekemistä painin kanssa. Ammattilaispaini sai alkunsa kiertävien sirkusten, voimamiesten yms. näytöksistä. Vapaapainijat väittivät lähes vuosisadan ajan lajin olevan aitoa urheilua, ja suojelivat alan salaisuuksia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vapaapaini ja viihde
Vapaapainilla on tiettyjä yhtymäkohtia 1500–1700-luvuilla suosittuun "ammattilaiskomediaan" [1], jossa viihde painottui jonglööraukseen, akrobatiaan ja hauskoihin esityksiin. Nykyaikaisessa vapaapainissa tällaisia ovat juonikuviot, haastattelut, erikois- ja lopetusliikkeet ym. Näitä painiin sinällään liittymättömiä elementtejä kutsutaan toisinaan "urheiluviihteeksi" (engl. sports entertainment).
1900-luvun alkupuolella vapaapainissa alkoi olla yhä enemmän järjestettyjä otteluita; tästä huolimatta lähes koko vuosisadan ajan lajia mainostettiin aitona urheiluna. Ajan myötä järjestäjien painotus kuitenkin siirtyi uskottavasta toiminnasta selkeästi viihteenomaisen spektaakkelin puolelle. Kuitenkin painijoilla täytyy olla oikeastikin hyvä kunto ja urheilullinen tausta.
Nykyään laji on Yhdysvalloissa erittäin suosittua eräänlaista "Urheilusaippuasarjaa": suurta spektaakkelia, käsikirjoitettuja henkilöitä historioineen ja taustoineen, näyttäviä ja yllättäviä tapahtumia täynnä olevia otteluita ja paljon muutakin kuin kehässä tapahtuvaa toimintaa.
[muokkaa] Todellisuus ja fantasia
Vaikka ottelut ovat nykyään ennalta sovittuja ja harjoiteltuja, ei kyseessä ole "huijaus", sillä viihteestä lajissa on kysymys. Ottelut ovat siis sovittuja etukäteen, liikkeet tehdään yhteistyössä vastustajan kanssa ja niiden vaikutuksia liioitellaan. Tästä huolimatta useimmat liikkeet ovat oikeita ja tuskallisia, ja väärin suoritettuina ne voivat aiheuttaa vakavia vammoja. Lisäksi lajin huipuilta vaaditaan kovaa fyysistä kuntoa, paljon harjoitusta turvallisten tekniikoiden opettelussa sekä näyttelijäntaitoja lajin luonteen takia.
Kun painija vuotaa kehässä verta, kyseessä on aito verenvuoto (juicing), tosin se on tavallisesti itse aiheutettu partakoneenterällä (blading). Jos verenvuoto johtuu esim. vahingossa murtuneesta nenästä, on slangitermi puolestaan to juice hardway. Aiheesta enemmän artikkelissa Amerikkalaisen vapaapainin slangi.
Joskus painija rikkoo tietoisesti käsikirjoitusta ja pyrkii voittamaan ottelun rehellisesti. Tätä tosin nykyään ei "huipputasolla" tapahdu.
[muokkaa] Säännöt
Tuomarilla on viimeinen sana kaikissa otteluissa, ja tehdyn päätöksen voi kumota ainoastaan kyseinen tuomari. Tavallisesti edes ottelut järjestävän yrityksen omistajilla ja painijoiden työnantajilla ei ole vaikutusvaltaa päätöksiin. Mutta kuten vapaapainissa on tapana, näitäkin "sääntöjä" voidaan muuttaa mikäli sen hetkinen tarina niin vaatii. Vapaapainin epävirallinen motto sääntöjen tulkitsemisen suhteen on "Jos tuomari ei nähnyt, sitä ei tapahtunut", ts. kaikki on sallittua, kunhan tuomari ei näe rikkomusta.
Lyöminen on sallittua, kunhan painija käyttää avokämmentä (ei siis suljettua nyrkkiä). Potkun saa suorittaa ainoastaan päkiällä. Jos toinen ottelijoista koskee köysiin, ote täytyy irrottaa ennen kuin tuomari ehtii laskea viiteen; tätä sääntöä käytetään usein lukoista karkaamiseen. Painija voi myös laittaa jalkansä köydelle välttääkseen häviön matossa olevien hartioiden vuoksi.
Ottelun voi voittaa selätyksellä, luovutuksella, uloslaskulla, diskauksella tai mikäli ottelija ei ehdi reagoida tuomarin kymmenlaskuun.
[muokkaa] Selätys
Painijan tulee selättää vastustaja siten, että tämän molemmat hartiat ovat matossa samalla kun tuomari iskee mattoon kolme kertaa. Tämä on tavallisin tapa päättää ottelu. Tavallisesti on sääntöjen vastaista käyttää köysiä apuna painettaessa hartioita mattoon. Käsikirjoittajat käyttävät tätä sääntöä usein apuna, kun suosikin tulee hävitä ottelu.
[muokkaa] Luovutus
Luovutuksessa painija joutuu esimerkiksi nilkka-, ranne- tai jalkalukkoon, eikä pysty jatkamaan kivun tai tajunnan menetyksen vuoksi.
Tajunnan menetys kuristusotteessa katsotaan tyrmäykseksi. Tuomari määrittää tajunnan menetyksen tavallisesti nostamalla rannetta ja pudottamalla käden alas. Mikäli pudotus toistuu kolme kertaa ilman että ottelija jaksaa estää käden putoamisen, hänen katsotaan olevan tajuton.
Nykyään painija voi luovuttaa "hakkaamalla mattoa", eli iskemällä kämmenellä mattoon kolme kertaa. Maton hakkaaminen on suhteellisen uusi käsite vapaapainissa; se tuotiin mukaan 90-luvun puolivälissä kun itämaisten taistelulajien suosio kasvoi. Näissä lajeissa maton lyöminen on aina hyväksytty luovutuksen merkiksi. Viime aikoina joissakin tapahtumissa on hyväksytty myös suullinen luovutus, kun painija ei voi liikuttaa käsiään lukon vuoksi. Tämä on kuitenkin varsin harvinaista.
Lukko tai muu luovutusote on irrotettava, mikäli lukossa oleva painija koskettaa köysiä millä tahansa kehonosalla.
[muokkaa] Uloslasku
Uloslasku tapahtuu silloin, kun ottelija ei ehdi palata kehään tuomarin laskettua kymmeneen (Japanissa lasketaan tavallisesti kahteenkymmeneen). Jos molemmat painijat makaavat liikkumattomina, tuomari alkaa laskea kymmeneen. Lasku keskeytyy, jos toinen painijoista ehtii nousta polvilleen. Mikäli näin ei tapahdu, ottelu katsotaan tasapeliksi.
[muokkaa] Diskaus
Seuraavat rikkomukset johtavat diskaukseen:
- Otetta ei irroteta vastustajan pidellessä köysistä, samalla kun tuomari laskee viiteen
- Vastustajan piteleminen tai pureminen kauemmin kuin viiteen asti
- Toistuvat lyönnit suljetulla nyrkillä, viiteen mennessä
- Mikä tahansa ottelun ulkopuolinen häiriö.
- Vastustajan lyöminen jollain esineellä. Vastustajan iskeminen jotain esinettä vasten ei kuitenkaan tavallisesti johda diskaukseen.
- Suora isku vyön alle.
- Tuomarin kimppuun käyminen.
- Vastustajan silmiin lyöminen tai silmien raapiminen.
Käytännössä näitä sääntöjä rikotaan jatkuvasti ilman diskausta, koska tuomaria "häiritään" eikä hän näe rikkomusta. Lähes aina tuomarin täytyy nähdä rikkomus omin silmin voidakseen määrätä diskauksen, ja tuomarin päätös on lähes aina lopullinen. On suhteellisen tavallista, että tuomarit itse "tyrmätään" otteluissa; tällöin kaikki keinot ovat sallittuja kunnes tuomari tulee "tajuihinsa" tai uusi tuomari tulee kehään. Tätä juonenkäännettä käytetään usein muuttamaan ottelun suunta täysin päinvastaiseksi.
[muokkaa] Muunnelmia
Säännöt ovat muuttuneet ajan kuluessa. Esimerkiksi National Wrestling Alliancessa (NWA) säännöt kielsivät vastustajan heittämisen köyden yli. Nyt jo hajonneessa WCW:ssä (World Championship Wrestling) säännöt kielsivät yläköydeltä hyppäämisen vastustajan päälle. Molemmat rikkeet johtivat aikoinaan diskaukseen. Nykyisessä ECW:ssä ei ole diskauksia ollenkaan.
[muokkaa] Amerikkalainen vapaapaini maailmalla
Stereotyyppisesti amerikkalaiseksi ilmiöksi pidettyä vapaapainia harrastetaan myös monissa muissa maissa. Kanada, Japani ja Meksiko ovat maita, joista on tullut kuuluisia vapaapainijoita. Suomessa on ollut kaksi vakavasti otettavaa yritystä luoda vapaapainipromootio. Valhalla Pro Wrestling pyrki kovalla markkinoinnilla ja kovilla nimillä nopeasti kannattavaksi, yleisö kuitenkin pettyi kun yrityksen mainostamia nimiä ei kehässä nähty, ja Valhalla lopetettiin nopeasti heikon talouden vuoksi. PWF eli Pro Wrestling Finlandia jatkoi Valhallan jälkeen, mutta huomattavasti maltillisemmin. PWF on pitänyt painitapahtumia Uudenmaan alueella muutaman kuukauden välein.Pro Wrestling Finlandia on sulkenut ovensa.Suomalaisen ammattipainin perinnettä jatkaa Fight Club Finland.