Antikristus
Wikipedia
Antikristus, "vastakristus" tai "sijaiskristus", on yleisen käsityksen mukaan Saatanan lähettämä Kristuksen vastustaja, joka Kristuksen jälleentulemisen edellä on nostava taisteluun kaikki jumalanvastaiset voimat, mutta jonka Kristus on voittava. Nimitys itsessään esiintyy Raamatussa vain Johanneksen kirjeissä. Antikristus yhdistetään usein kuitenkin myös petoon, joka mainitaan Ilmestyskirjassa.
Kristillisessä eskatologiassa Antikristus kuvataan täydellisen pahana ja totuuden vastustajana, vaikka maailmaan ilmaantuessaan esiintyykin pettävästi hyvänä ja totuuden tuojana.
Trinitaarisen näkemyksen mukaan Saatana pyrkii jäljittelemään Jumalaa ja tuo voimansa esiin lopun aikoina kolmessa persoonassa, jotka Ilmestyskirja mainitsee: Lohikäärme (Saatana), Peto (Antikristus) ja Väärä Profeetta (Epäpyhä Henki). Saatana on Raamatun mukaan kuitenkin luotu olento, ei siis "paha jumala".
Historiassa antikristuksena on pidetty mm. keisari Neroa ja Domitianusta. Luther katsoi paavin olevan antikristus ja käsitys olikin pienin erotuksin vallalla protestanttisissa kirkoissa 1900-luvun alkuun asti. 1900-luvulla yleistyi futuristinen tulkintatapa jonka mukaan antikristus on aikojen lopussa Eurooppaa ja Lähi-Itää tai jopa koko maailmaa hallitseva diktaattori. 1900-luvun aikana on kuitenkin monia silloin hallinneita diktaattoreina pidetty antikristuksena, erityisesti Adolf Hitleriä. Kylmän sodan aikaan osassa USA:n vanhoillisista piireistä antikristuksena on pidetty kommunistisia johtajia, kuten Stalinia ja jotkut jopa Leniniä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sanan alkuperä
Sana antikristus tulee kreikan kielen sanasta αντίχριστος, antíkhristos (nykykreikan lausuntamuoto andixristos), joka kirjaimellisesti tarkoittaa "Kristuksen puolesta".
[muokkaa] Antikristus Uudessa Testamentissa
Sana Antikristus tulee sanoista sijasta ja vastaan, eli "anti" sanana tarkoittaa "olla jonkun sijasta" ja "jotakuta vastaan". Vastoin yleistä käsitystä, ja myös monien kristittyjen ja ei-kristittyjen yllätykseksi, varsinaiset sanat "antikristus" ja monikkomuoto "antikristukset", eivät sellaisenaan esiinny kertaakaan Ilmestyskirjassa, Danielin kirjan apokalypseissa, Paavalin tessalonikalaiskirjeen viittauksissa "laittomuuden ihmiseen" (2.Tess. 2), tai Jeesuksen puheessa aikojen lopun merkeistä (Matt. 24.) Vaikka sanaa "antikristus" ei mainita näissä kohdissa, ovat ne yleensä kristillisessä traditiossa sanaan yhdistetty, mutta Raamatussa yhteyttä ei varsinaisesti ole. Raamatun Ilmestyskirjassa esim. luvussa 13. mainitaan kuitenkin viimeisinä päivinä ilmestyvä peto, joka nousee merestä ja joka on kontekstin mukaan myös poliittinen petovalta eli neljäs valtakunta. Tämä pyrkii saamaan maailmanvallan ja tätä valtiota johdetaan Roomasta (seitsemän vuorta/kukkulaa) käsin taloudellisena, ekonomisena ja poliittisena suurvaltapetona, joka mainitaan Raamatussa myös profeetta Danielin kirjassa. Tämä suurvaltapeto on pakanuuden merestä nouseva viimeinen suuri Baabelin torni, tai globaali "kylä", jossa yhdistyy yksi maailmanhallitus ja yksi uusi maailmanuskonto eli Uusi Maailmanjärjestys. Mm. Ilmestyskirjan 13. ja 19. luvuissa mainittu peto personifioituu myös konkreettiseksi persoonaksi. Häntä kutsutaan Raamatussa kirjaimellisesti ihmiseksi, jolla on nimi ja sen nimen lukuarvo on kreikan tai hebrean gematriassa yhtä kuin 600606, eli 666. Tämän pedon nimen on tulkittu tarkoittavan pikemminkin uskonnollista arvonimeä, kuin henkilön persoonanimeä.
Täten mm. Ilmestyskirjassa mainittu "merestä nouseva peto", "lopun ajan viimeisinä päivinä maailmaan ilmaantuva synnin mies", "kadotuksen lapsi", "laiton" ja "pieni sarvi" ovat Raamatussa mainittuja nimityksiä tälle viimeiselle Antikristukselle, joka johtaa tätä valtiollista, talodellista ja uskonnollista petoa, eli viimeisten päivien yhtä maailmanvaltaa. Tämä peto, yhdessä saatanan epäpyhän kolminaisuuden kanssa, on Raamatun mukaan ymmärrettävissä olevan yhtä kuin Luciferin inkarnaatio.
Sana "antikristus" kaikissa muodoissaan esiintyy vain viisi kertaa Raamatussa, kahdessa apostoli Johanneksen kirjeessä Uudessa Testamentissa:
- Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. (1.Joh. 2:22)
- Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. (1.Joh. 2:18)
- ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1.Joh. 4:3)
- Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. (2.Joh. 1:7)
Tässä antikristus näyttää tarkoittavan ketä tahansa väärää opettajaa, väärää profeettaa tai kristillisen uskon turmelijaa, mutta näyttää myös viittaavan petolliseen henkeen, joka motivoi väärää opetusta.
Antikristuksen on myös katsottu olevan ryhmä tai järjestö, kuten täydellisen paha hallintojärjestelmä tai väärä uskonto; tai yleisemmin henkilö, kuten paha hallitsija tai uskonnollinen johtaja (joka vaihtaa Kristuksen palvonnan tilalle väärän palvonnan), Saatanan ruumiillistuna, Saatanan poika tai Saatanan hallinnassa oleva ihminen.
Tähän liittyviä ajatuksia ja viittauksia on monissa muissa Raamatun kohdissa ja apokryfikirjoissa. Antikristuksesta on rakentunut kuva ajan myötä kristittyjen teologien ja julistajien toimesta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Elokuvat
Richard Donnerin elokuvassa Ennustus antikristus Damien saapui maan päälle. Jatko-osat ovat nimeltään Kirous ja Seitsemän tikaria. Alkuperäisestä Ennustuksesta on tehty uusi versio vuonna 2006.
