Apinoiden planeetta (1968)

Wikipedia

Apinoiden planeetta Planet of the Apes
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Ensi-ilta	1968
Ohjaus	Franklin J. Schaffner
Käsikirjoitus	Pierre Boulle (alkuperäisteos) Michael Wilson (käsikirjoitus) Rod Serling (käsikirjoitus)
Pääosissa	Charlton Heston Roddy McDowall Kim Hunter Maurice Evans James Whitmore James Daly Linda Harrison
Sävellys	Jerry Goldsmith
Tuotanto	Mort Abraham Arthur P. Jacobs
Elokuvayhtiö	20th Century Fox
Kesto	112 min
Kieli	englanti
Budjetti	$2 000 000
Ikäraja Suomessa	K-15
Jatko-osa(t)	Paluu Apinoiden planeetalle
IMDb
Elonet

Apinoiden planeetta on tieteiselokuva vuodelta 1968 jossa astronauttiryhmä eksyy kahden tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen Maan kaltaiselle planeetalle, jossa apinat ovat hallitseva rotu ja ihmiset ovat taantuneet eläimiksi. Elokuva perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Muita tunnettuja Pierre Boullen romaaneja on esimerkiksi Kwai-joen silta, josta on myös tehty kuuluisa elokuva tunnettuine näyttelijäkasteineen.

Astronautit Taylor (Heston), Landon (Robert Gunner) ja Dodge (Jeff Burton) ovat syvässä horroksessa kun heidän avaruussukkulansa tekee pakkolaskun Maankaltaisen planeetan järveen. Herätessään he huomaavat naisastronautti Stewartin kuolleen horroksen aikana. Aluksen instrumenttien mukaan he ovat sinkoutuneet ajassa 2000 vuotta eteenpäin, vuoteen 3978. Sukkula alkaessa upota järveen astronautit pelastautuvat sukkulasta pelastusveneeseen tarvikkeineen ja rantautuvat.

He lähtevät kävelemään järveä ympäröivän aavikon halki ja jonkun matkaa kuljettuaan löytävät merkkejä elämästä, kasvin ja pian lisää kasvillisuutta. He päätyvät keitaalle jossa päättävät uida. Heidän uidessaan tuntemattomat olennot varastavat heidän vaatteensa ja varusteensa. Varkaita jahdatessaan astronautit tapaavat puhekyvyttömiä ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ilmeisesti ovat vieneet heidän vaatteensa. Astronautit päätyvät ihmislauman mukana hevosilla ratsastavien gorilloiden ihmisjahtiin. Dodge ammutaan kuoliaaksi, Taylor ja Landon otetaan kiinni. Tayloria ammutaan kurkkuun, minkä seurauksena hän ei pysty puhumaan. Vangit viedään apinakaupunkiin jossa Taylor teljetään häkkiin Nova-nimisen naisen kanssa, joka pyydystettiin samalla metsästysretkellä.

Taylorille selviää että puhekykyisten apinoiden yhteiskunta on jakautunut kolmeen luokkaan: poliisina ja armeijana toimiviin gorilloihin, politiikkaa ja hallintoa hoitaviin orankeihin sekä simpansseista koostuvaan oppineisiin ja työläisiin. Tuhoeläiminä pidettyjä ihmisiä metsästetään ja käytetään tieteellisessä tutkimuksessa. Taylor kohtaa karmaisevan esimerkin jälkimmäisestä tavatessaan jälleen Landonin jolle on suoritettu lobotomia koska Landon oli paljastanut osaavansa puhua. Taylor oli myös nähnyt Dodgen täytettynä museossa näyttelyesineenä koska tummahipiäinen Dodge oli erikouisuus valkoihoisten ihmisten keskuudessa.

Cornelius (McDowall) ja Zira (Hunter) ovat tutkijoita jotka kiinnostuvat Taylorista koska tämä vaikuttaa matkivan puhumista huulillaan. Yhdessä kohtauksessa Taylor kirjoittaa hiekkaan yrittäen näin kommunikoida Coreneliuksen ja Ziran kanssa, mutta he eivät huomaa kirjoitusta. Tohtori Zaius sen sijaan huomaa kirjoituksen ja oivaltaa Taylorin älykkyyden, muttei paljasta tätä kellekään vaan pyyhkii hiekkakirjoituksen jalallaan. Myöhemmin Taylorin kurkku paranee ja hän kykenee puhumaan Corneliuksen ja Ziran kanssa jotka mieltyvät tähän.

Taylorin puhetaidon käytyä ilmi poliittiselle johtajalle, Tohtori Zaiukselle, Taylor joutuu oikeuden käsittelyyn koitettuaan paeta. Cornelius ja Zira toteuttavat veljenpoikansa avulla pelastussuunnitelman ja vapauttavat Taylorin joka vaatii saada Novan mukaansa. Viisistään he pakenevat kielletylle alueelle luolaan josta arkeologina toiminut Cornelius oli vuotta aiemmin löytänyt todisteita kehittyneemmästä ihmisestä, puhuvan ihmisnuken. Gorillajoukkoa johtava Zaius tavoittaa ryhmän, mutta lähettää Taylorin ja Novan lopulta matkoihinsa hevosen selässä arvelleen että ehkä parasta on jos Taylor vain häipyisi vähin äänin.

Taylorille ei ole tähän mennessä vieläkään kunnolla selvinnyt planeetan todellinen historia vaikka viitteitä siitä on ollut nähtävissä pitkin elokuvaa. Miksi ihmiset olivat taantuneita, miksi apinat kehittyneitä. Elokuvan kenties tunnetuin kohtaus on loppukohtaus jossa Taylor ratsastaessaan meren raannalla lopulta löytää hiekkaan hautautuneen Vapaudenpatsaan ja käsittää olevansa tulevaisuuden Maapallolla ja että ihmiskunta on syössyt itse itsensä tuhoon ydinsodassa. Taylor lankeaa maahan takoen maata epäuskon vallassa ja huutaa kuuluisaksi jääneen repliikkinsä:

» Oh my God. I'm back... I'm home. All the time, it was... we really, finally did it!! You maniacs! You blew it up! Ah, damn you! God... damn you all to hell! »

» Jumalan tähden, olen palanut kotiin... Senkin mielipuolet! Räjäytitte sen! Kirottua! Piru teidät periköön! »

Loppukohtaus on yksi elokuvahistorian muistetuimpia. Muutamassa sekunnissa se kääntää elokuvan koko näkökulman päälaelleen kun planeetta paljastuu Maan tulevaisuudeksi. Käykin ilmi että tohtori Zaiuksen motiivi salata ihmiskunnan kammottava kohtalo apinoilta onkin hyväntahtoinen eikä pahansuopa. Taylorin ego ja ylpeys luhistuvat sekunnissa hänen tunnistaessaan Vapaudenpatsaan. Hänen oma rotunsa, jota hän on aina pitänyt apinoita ylempiarvoisena onkin tuhonnut itsensä kauan kauan sitten.

[muokkaa] Jatko-osat

Elokuva poiki useita jatko-osia:

• Paluu Apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, 1970)
• Pako Apinoiden planeetalta (Escape from the Planet of the Apes, 1971)
• Apinoiden planeetan valloitus (Conquest of the Planet of the Apes, 1972)
• Taistelu Apinoiden planeetasta (Battle for the Planet of the Apes, 1973)

sekä televisiosarjoja:

• Televisiosarja Apinoiden planeetta (Planet of the Apes, 1974), 14 jaksoa
• Piirrossarja Paluu Apinoiden planeetalle (Return to the Planet of the Apes, 1975), 13 jaksoa
• Televisioelokuva Jäähyväiset apinoiden planeetalle (Farewell to the Planet of the Apes 1981) joka on itse asiassa vuoden 1974 televisiosarjan kahdesta jaksosta leikattu kokoillan elokuva.

Apinoiden planeetta -televisiosarjan on Suomessa esittänyt MTV 1970-luvulla ja Subtv alkukesällä 2005.

Boullen romaanin pohjalta on tehty myös Tim Burtonin ohjaama Apinoiden planeetta -elokuva, joka valmistui vuonna 2001.

[muokkaa] Palkinnot

Apinoiden planeetta oli ehdolla kahden Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1969 parhaan puvustuksen ja musiikin kategoriassa. John Chambers palkittiin elokuvan maskeerauksesta elokuva-akatemian kunniapalkinnolla.

[muokkaa] Triviaa

Apinoiden planeetta on kuuluisa esimerkkitapaus joukko-psykologian opetuksessa, sillä huomattiin että kuvausten ruokatunneilla näyttelijät asettuivat syömään "samaan lajiin" kuuluvien kanssa, ts. esim. orankia näyttelevät orankien pöytään, kun maskien takia oli vaikea tunnistaa tuttuja näyttelijöitä.