Daniel Day-Lewis
Wikipedia
Daniel Michael Blake Day-Lewis (s. 29. huhtikuuta 1957 Lontoossa, Englannissa) on brittiläissyntyinen vuonna 1993 Irlannin kansalaisuuden saanut elokuva- ja teatterinäyttelijä ja Oscar-voittaja.
Day-Lewista pidetään yhtenä nykypäivän valikoivimmista näyttelijöistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on esiintynyt vain neljässä elokuvassa. Day-Lewis tunnetaan hänen omistautumisestaan rooleihinsa. Hän pitäytyy elokuvaroolissaan usein myös kuvaustauoilla. Day-Lewis on myös tarkka yksityisyydestään ja puhuukin hyvin harvoin elämästään elokuvien ulkopuolella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Elokuvadebyyttinsä Day-Lewis teki pienessä roolissa lapsivandaalina elokuvassa Saakelin sunnuntai 14-vuotiaana. Yksitoista vuotta tämän jälkeen hänellä oli pieni rooli menestyselokuvassa Gandhi. Seuraavaksi hän esiintyi muun muassa elokuvissa Bounty – kapina laivalla ja Hotelli Firenzessä. Ensimmäisen pääroolinsa Day-Lewis teki Milan Kunderan romaaniin perustuvassa sovituksessa Olemisen sietämätön keveys.
Day-Lewis voitti vuoden 1989 elokuvasta Minun elämäni parhaan miespääosan Oscarin ja BAFTAn sekä oli ehdokkaana Golden Globesta. Hän esitti elokuvassa irlantilaista kirjailijaa Christy Brownia, joka CP-vammansa takia pystyi kirjoittamaan vain vasemmalla jalallaan. Elokuvan kuvauksissa Day-Lewistä jouduttiin työntämään pyörätuolissa ja nostamaan kameran eteen, koska hän halusi pitää roolinsa myös silloin, kun kamera ei ollut käynnissä, jotta pääsisi paremmin sisään Brownin elämään.
1990-luvulla Day-Lewis esiintyi muuan muassa elokuvissa Viimeinen mohikaani, Isän nimeen ja Boxer – nyrkkeilijä, joista hän oli ehdolla joko Oscariin, BAFTAan tai Golden Globeen. Vuonna 1997 valmistuneen Boxerin jälkeen Day-Lewis päätti pitää taukoa näyttelemisestä ja palasi puusepän töihin. Hän asui myös Firenzessä, jossa työskenteli suutarina.
Kolme vuotta Day-Lewis ehti olla poissa elokuvista, kunnes hän palasi Martin Scorsesen ohjaamaan Gangs of New Yorkiin, jossa hän esitti pahaa jengijohtajaa. Day-Lewis voitti roolityöstään BAFTAn ja sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa. Elokuvan jälkeen Day-Lewis vakuutti, että Gangs of New York oli hänen viimeinen elokuvansa. Hänen ohjaajavaimonsa Rebecca Miller suostutteli hänet kuitenkin palaamaan vielä elokuvaan The Ballad of Jack and Rose.
[muokkaa] Yksityiselämä
Day-Lewis on naimisissa näytelmäkirjailija Arthur Millerin tyttären ohjaaja Rebecca Millerin kanssa. Parilla on kaksi lasta: Ronan (1998) ja Cashel (2002). Day-Lewisilla on myös lapsi hänen edellisestä suhteestaan ranskalaisnäyttelijä Isabelle Adjanin kanssa.
[muokkaa] Palkintoja
[muokkaa] Oscarit
Ehdokkaana:
- 2003 Paras miespääosa: Gangs of New York
- 1994 Paras miespääosa: Isän nimeen
[muokkaa] BAFTAt
- 2003 Paras miespääosa: Gangs of New York
- 1990 Paras miespääosa: Minun elämäni
Ehdokkaana:
- 1994 Paras miespääosa: Isän nimeen
- 1993 Paras miespääosa: Viimeinen mohikaani
[muokkaa] Golden Globet
Ehdokkaana:
- 2003 Paras miespääosa draamaelokuvassa: Gangs of New York
- 1998 Paras miespääosa draamaelokuvassa: Boxer – nyrkkeilijä
- 1994 Paras miespääosa draamaelokuvassa: Isän nimeen
- 1990 Paras miespääosa draamaelokuvassa: Minun elämäni
[muokkaa] Filmografia
- The Ballad of Jack and Rose (2005)
- Gangs of New York (2002)
- Boxer – nyrkkeilijä (The Boxer, 1997)
- Noitavaino (The Crucible, 1996)
- Viattomuuden aika (The Age of Innocence, 1993)
- Isän nimeen (In the Name of the Father, 1993)
- Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans 1992)
- Minun elämäni (My Left Foot, 1989)
- Olemisen sietämätön keveys (The Unbearable Lightness of Being, 1988)
- Poikien pesula (My Beautiful Laundrette, 1985)
- Hotelli Firenzessä (A Room with a View, 1985)
- Bounty – kapina laivalla (The Bounty, 1984)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Daniel Day-Lewis Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Laaja biografia (englanniksi)
