Dmitri Bortnjanski
Wikipedia
Dmitri Stepanovitš Bortnjanski (ven. Дмитрий Степанович Бортнянський ukr. Дмитро Степанович Бортнянський , s. 1751 Gluhov, Ukraina – k. 9. lokakuuta 1825 Pietari, Venäjä) oli venäläinen säveltäjä ja kuoronjohtaja.
Ukrainalaissyntyinen Bortnjanski lähetettiin kotimaastaan Ukrainasta seitsemänvuotiaana laulajaksi Pietarin hovikapellaan, jossa hän opiskeli musiikkia Baldassare Galuppin johdolla. Vuonna 1768, jatkaakseen opintojaan, hän seurasi opettajaansa Venetsiaan. Pian paluunsa jälkeen vuonna 1779 hänet nimitettiin hovikapellan kapellimestariksi ja 1796 kuoronjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Bortnjanski oli ensimmäinen hovikapellan kuoronjohtaja, jolle annettiin oikeus jakaa esityslupia kaikelle kirkkomusiikille Venäjällä. Tämän johdosta hänen vaikutuksensa Venäjän 1800-luvun kirkkomusiikkiin oli huomattava.
Bortnjanski tunnetaan erityisesti laajasta ortodoksisen kirkkomusiikin tuotannostaan ja häntä on nimitetetty mm. Venäjän Palestrinaksi. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa 72 liturgista hymniä (joista 26 kaksoiskuorolle), 45 hengellistä kuorokonserttoa, kolmiääninen liturgia-palvelus ja kahdeksan hengellistä trioa. Bortnjanskin teokset on julkaistu kymmenosaisena teoksena, jonka toimittajana toimi Pjotr Tšaikovski.
Bortnjanskin musiikki sai paljon vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta musiikista, ja hänen kirkkomusiikkiaan on myöhemmin arvosteltu vanhan venäläisen musiikkiperinteen hylkäämisestä ja läntisten vaikutteiden tuomisesta ortodoksiseen kirkkomusiikkiin. Toisaalta monet musiikkitieteilijät arvostavat hänen teoksiaan suuresti ja niitä käytetään edelleen jumalanpalveluksissa laajasti sekä Suomen että Venäjän ortodoksisissa kirkoissa.
