Fenotyyppi

Wikipedia

Fenotyyppi eli yksilön ilmiasu on kehittyvän tai kehittyneen yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien (anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen) kokonaisuus. Jo 1880-luvulla biologit huomasivat, että perinnöllisyysaine ja eliön ruumis olivat eri asia. Tämä jako selkiytyi kun varhaiset perinnöllisyystieteilijät ottivat käyttöönsä käsitteet genotyyppi ja fenotyyppi. Fenotyyppi on ympäristön ja geenien vuorovaikutuksen tulos. Näennäisesti samankaltaiset fenotyypit voivat kätkeä geenien tasolla sisäänsä huomattavaa geneettistä muuntelua. Jos ympäristössä ei tapahdu suuria muutoksia, on todennäköisesti fenotyyppikin hyvin samankaltainen kuin aikaisemmissa sukupolvissa ja yksi laji voi kukoistaa miljooniakin vuosia. Jotkut fenotyypin osat voivat kehittyä nopeammin kuin toiset, yksilö ei kehity yhtenä yksikkönä.

Yksilön fenotyypissä tapahtuvat muutokset eivät periydy toisin kuin genotyypissä tapahtuvat muutokset, mutta se voi vaikuttaa kopioitujan menestymiseen. Tämä on oleellisin ero darwinilaisen ja lamarckilaisen evoluutioteorian välillä. Kaikki mahdolliset mutaatiot jotka voisivat "parantaa" fenotyyppiä, ovat tapahtuneet ja valikoituneet jo aikaisemmissa sukupolvissa.

Reaktionormiksi kutsutaan sitä, miten genotyypin tuottama fenotyyppi suhtautuu ympäristöolosuhteisiin. Mitä joustavampi fenotyyppi (eli laajempi reaktionormi) on eliölle, sitä paremmin se on suojautunut epäedullisen valintapaineen voimalta. Kasveilla ja muilla mikro-organismeille on paljon laajempi kyky periytymättömään fenotyyppiseen muunteluun, kuin kehittyneemmillä eläimillä. Esimerkiksi kasvia lannoitettaessa ja kasteltaessa se kasvaa suuremmaksi, kuin mitä se mahdollisesti kasvaisi ilman näitä ympäristötekijöitä. Erilaisilla reaktionormeilla varustetut yksilöt voivat suhtautua samanlaisiin ympäristöolosuhteisiin hyvin eri tavalla.

Kaikilla lajeilla, joilla tavataan seksuaalivalintaa, voi toinen sukupuoli suosia parittelukumppaninsa erityistä fenotyyppiä. Seksuaalisesti lisääntyvien lajien jälkeläiset saavat vanhempiensa geenit kokonaan uudenlaisissa yhdistelmissä. Genotyypin sisältämä koodi vaikuttaa yksilön ilmiasuun eli fenotyyppiin, ja juuri tämä fenotyyppi on luonnonvalinnan nimenomainen kohde. Populaation sisällä tapahtuva geenien muuntelu on fenotyyppisen muuntelun tärkein lähde, josta taas luonnonvalinta saa ruokansa. Luonnonvalinnalle eivät geenit tai genotyypit merkitse mitään, vaan pelkästään fenotyyppi.

Kansantajuistamisen professori Richard Dawkins laajensi kirjassaan The Extended Phenotype fenotyypin vaikutuksen koskemaan myös muita eliöitä tai ympäristöä.