Formula 1 -kausi 1954
Wikipedia
Formula 1 -kausi 1954 oli kautta aikojen viides Formula 1 -kausi. Kaudella ajettiin yhdeksän MM-osakilpailua. Mestaruuden voitti Argentiinan Juan Manuel Fangio, joka ajoi Maseratillä ja sittemmin loppukaudesta Mercedeksellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sääntöjä
- Vain viiden parhaan kilpailun tulokset laskettiin mukaan loppupisteisiin.
- Pisteitä saivat kilpailujen viisi parasta (8, 6, 4, 3, 2) ja kilpailun nopeimman kierroksen ajanut, joka sai yhden pisteen.
- Useat kuljettajat saattoivat ajaa samaa autoa, mutta tällöin pisteet jaetiin ottamatta huomioon kuinka monta kierrosta kukin kuljettaja oli ajanut.
[muokkaa] Teknisiä sääntöjä
- Vapaasti hengittävien moottorien tilavuus oli maksimissaan 2500m³.
- Turbomoottoreiden tilavuudeksi sallittiin maksimissaan 700cm³.
Kustannussyistä kaksi edellistä kautta ajettiin Formula 2 -luokan autoilla, ja Ferrarin 500-auto oli täysin ylivoimainen. Nyt kuitenkin sylinteritilavuuden sallittiin nousevan 2500cm³.
[muokkaa] Keskeiset osallistujat
Aina alkuvaiheistaan lähtien Formula 1 –kisat ovat olleet tavallaan Italian sisäisiä kilpailija, sillä aluksi olivat kilpailuissa Alfa Romeot ja Ferrarit ja sitten Ferrarit ja Maseratit. ”Ulkomainen” kilpailu otti tuulta alleen vuonna 1954 kun odotettu ja osittain pelättykin Mercedes-Benzin osanotto kilpailuihin tuli todeksi. Italialaiset Lanciat ilmoittautuivat myös mukaan kauden kisaan.
Nämä uudet tulokkaat saivat sekaisin kuljettajamarkkinat. Kaikkien yllätykseksi hallitseva maailmanmestari Alberto Ascari ja hänen erottamaton kaverinsa Luigi Villoresi päättivät jättää Ferrari-tallin ja siirtyä Lancian ohjaimiin. Ferrari korvasi heidät José Froilán Gonzalezolla, joka palasi talliin kahden vuoden Maserati-kauden jälkeen, ja ranskalaisella Maurice Trintignant’illa. Heihin liittyivät myös Giuseppe Farina ja Mike Hawthorn.
Maserati vaikutti suurimmalta häviäjältä tässä kettinkien sinfoniassa kun se menetti Gonzálezin ja erittäin suuri menetys Maseratin tallille oli kesken kauden tapahtunut Juan Manuel Fangion menetys Mercedesille. Tämä siirto tapahtui Ranskan GP:n yhteydessä. Näin Maserati-tallin maine kahden merkittävimmän kuljettajan lähdön jälkeen jäi Onofre Marimón varaan.
Juan Manuel Fangion lisäksi Mercedes-tiimiin liittyivät insinööri-pilotti Karl Kling, veteraani Hermann Lang, sekä tulevaisuuden toivo Hans Hermann.
[muokkaa] Vuoden 1954 GP-kilpailut
| Kilpailu | Päivämäärä | Paikka | Voittaja | Auto (talli) |
|---|---|---|---|---|
 Argentiinan GP |
17. tammikuuta | Buenos Aires | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Maserati |
 Indianapolis 500 |
31. toukokuuta | Indianapolis | Bill Vukovich Yhdysvallat |
Kurtis Kraft-Offenhauser |
 Belgian GP |
20. kesäkuuta | Spa-Francorchamps | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Maserati |
 Ranskan GP |
4. heinäkuuta | Reims-Gueux | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Mercedes-Benz |
Britannian GP |
17. heinäkuuta | Silverstone | José Froilán Gonzáles Argentiina |
Ferrari |
Saksan GP |
1. elokuuta | Nürburgring | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Mercedes-Benz |
 Sveitsin GP |
22. elokuuta | Bremgarten | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Mercedes-Benz |
Italian GP |
5. syyskuuta | Monza | Juan Manuel Fangio Argentiina |
Mercedes-Benz |
 Espanjan GP |
24. lokakuuta | Pedralbes | Mike Hawthorn Britannia |
Ferrari |
[muokkaa] MM-loppusijoitukset
| Sijoitus | Kuljettaja | Maa | Auto | Pisteet |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Juan Manuel Fangio | |
Maserati et Mercedes-Benz | 42 (57,14) |
| 2. | José Froilán González | |
Ferrari | 25,14 (26,64) |
| 3. | Mike Hawthorn | |
Ferrari | 24,64 |
| 4. | Maurice Trintignant | |
Ferrari | 17 |
| 5. | Karl Kling | |
Mercedes-Benz | 12 |
| 6. | Bill Vukovich |  |
Kurtis-Offenhauser | 8 |
| 7. | Hans Hermann | |
Mercedes-Benz | 8 |
| 8. | Roberto Mieres | |
Maserati | 6 |
| 9. | Luigi Musso | |
Maserati | 6 |
| 10. | Giuseppe Farina | |
Ferrari | 6 |
| 11. | Jimmy Bryan | |
Kuzma-Offenhauser | 6 |
| 12. | Jack McGrath | |
Kurtis-Offenhauser | 5 |
| 13. | Stirling Moss | |
Maserati | 4,14 |
| 14. | Onofre Marimón | |
Maserati | 4,14 |
| 15. | Sergio Mantovani | |
Maserati | 4 |
| 16. | Robert Manzon | |
Ferrari | 4 |
| 17. | Prince Bira |  |
Maserati | 3 |
| 18. | André Pilette | |
Gordini | 2 |
| 19. | Mike Nazaruk | |
Kurtis-Offenhauser | 2 |
| 20. | Luigi Villoresi | |
Maserati | 2 |
| 21. | Umberto Maglioli | |
Ferrari | 2 |
| 22. | Elie Bayol | |
Gordini | 2 |
| 23. | Troy Ruttman | |
Kurtis-Offenhauser | 1,5 |
| 23. | Duane Carter | |
Kurtis-Offenhauser | 1,5 |
| 25. | Alberto Ascari | |
Lancia | 1,14 |
| 26. | Jean Behra | |
Gordini | 0,14 |
HUOM! Aikakautena, jona ajanotto ei toiminut kuin sekunnin kymmenysosien tarkkuudella, ei ollut mahdollisuutta äärimmäisen tarkaan ajanottoon. Tästä on esimerkkinä paras kierrosaika Britannian GP:ssä. Parhaan kierrosjan saavutti seitsemän kuljettajaa. He jakoivat pisteet, jokainen heistä siis sain 0.14 pistettä.
| Formula 1 -kaudet |
|
1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 |
