Fritz Sauckel
Wikipedia
Fritz Sauckel (Ernst Friedrich Christoph Sauckel, 27. lokakuuta 1894 - 16. lokakuuta 1946) oli ylempi virkamies natsi-Saksassa. Hän oli "työvoiman hankinnan täysivaltainen päällikkö" vuodesta 1942 sodan loppuun asti.
He syntyi Haßfurt-am-Mainissa lähellä Bambergia postimiehen ja ompelijattaren ainoana lapsena. Sauckelin koulunkäynti jäi lyhyeksi hänen äitinsä sairastuttua. Hän liittyi viisitoistavuotiaana Norjan ja Ruotsin kauppalaivastoon purjehtien ympäri maailmaan nousten täysmatruusiksi (Vollmatrose). Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli saksalaisessa aluksessa matkalla Australiaan, kun alus otettiin kiinni. Hän oli internoituna Ranskassa elokuusta 1914 aina marraskuuhun 1919.
Palattuaan Saksaan hän sai tehdastyötä Schweinfurtissa ja opiskeli tekniikkaa Ilmenaussa vuosina 1922-1923. Hän liittyi NSDAP:iin vuonna 1923 (jäsen 1395). Hän avioitui samana vuonna ja sai kaiken kaikkiaan kymmenen lasta. Hän pysyi puolueen jäsenenä sen lakkauttamisajan ja liittyi julkisesti uudelleen jäseneksi vuonna 1925. Sauckel nimitettiin puolueen Thüringenin aluejohtajaksi (Gauleiter) vuonna 1927 ja hänestä tuli osavaltion hallituksen jäsen 1929. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen vuonna 1933 hän ylennettiin Thüringenin valtionhoitajaksi ja Reichstagin jäseneksi. Hän sai myös SA:n ja SS:n Obergruppenführerin kunnia-arvon vuonna 1934.
Toisen maailmansodan aikana Sauckel toimi Kasselin alueen valtakunnan puolustuskomissaarina (Reichsverteidigungskommissar Wehrkreis IX) ennen nimitystään työvoiman hankinnan täysivaltaiseksi päälliköksi (Generalbevollmächtigter für den Arbeitseinsatz) 21. maaliskuuta 1942 Albert Speerin suosituksesta. Hän oli suoraan Hitlerin alainen nelivuotissuunnittelutoimiston kautta ohjaten ja määräten Saksan työvoimasta. Vastatakseen lisääntyneeseen työvoiman tarpeeseen hän hankki väkeä vallatuilta alueilta. Vapaaehtoisen työväen määrä oli kuitenkin riittämätön ja pakkovärväys otettiin käyttöön muutaman kuukauden kuluessa. Viidestä miljoonasta Saksaan tuodusta työläisestä noin 200 000 oli vapaaehtoisesti tulleita. Pääosa hankituista työläisistä oli peräisin itäisiltä alueilta, jossa työvoiman hankintakeinot olivat useasti hyvin raakoja.
[muokkaa] Nürnbergin oikeudenkäynti
Hän oli syytettynä Nürnbergin oikeudenkäynnissä salaliitosta tehdä rikoksia rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnittelusta, käynnistämisestä ja käymisestä sekä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hän puolustautui väittämällä, ettei Arbeitseinsatzilla "ollut mitään tekemistä hyväksikäytön kanssa. Se on taloudellinen prosessi työvoimatarpeen tyydyttämiseen". Hän kielsi, että kyseessä olisi ollut orjatyö tai että oli tarkoitus raadattaa ihmiset kuoliaiksi (työllä tuhoaminen) tai että työläisiä olisi kohdeltu huonosti.
Sauckel todettiin syylliseksi sotarikoksiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja hirtettiin yhdeksän muun tuomitun kanssa 16. lokakuuta 1946. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Ich sterbe unschuldig, mein Urteil ist ungerecht. Gott beschütze Deutschland!" (Kuolen viattomana, tuomioni on epäoikeudenmukainen. Jumala suojelkoon Saksaa!).
