Keltainen lehdistö
Wikipedia
Keltaisella lehdistöllä eli sensaatiolehdistöllä ymmärretään lehdistöä (tai laajemmassa merkityksessä mitä tahansa mediaa), jonka toimintatavat eivät ole hyvän lehtimiestavan mukaisia. Tämä voi ilmentyä puolueellisena suhtautumisena asioihin, sensaatiohakuisuutena, kaksinaismoralismina, tarkoituksella väärin ymmärrettyinä lausuntoina tai todellisten tapahtumien vääristelynä. Tähän liittyy myös paparazzikuvaajien toiminta. Suosittuja juttujen aiheita ovat julkkisten yksityiselämä ja ihmissuhteet, joita paisutellaan käsittämättömiin mittoihin, tässä yhteydessä voidaan puhua sosiaalipornosta. Muualla maailmassa keltaisen lehdistön suosikkijulkkikset ovat usein kuninkaallisia, meillä missejä, laulajia, urheilijoita tai poliitikkoja. Lisäksi on nk. turhia julkkiksia, joilla ei ole mitään syytä julkisuuteen. Nämä ovatkin usein keltaisten lehtien palkkalistoilla.
Keltaiseen lehdistöön kuuluvat Suomessa juorulehdet, kuten Katso tai Seitsemän päivää, sekä jossain määrin myös iltapäivälehdet.
Nimitys "keltainen lehdistö" tulee Richard F. Outcaultin sarjakuvasta The Yellow Kid ("Keltainen poika"), jota pidetään usein maailman ensimmäisenä sarjakuvana. Sarjakuva ilmestyi 1800-1900-lukujen taitteessa kahdessa yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä, Joseph Pulitzerin New York Worldissa ja William Randolph Hearstin New York Morning Journalissa, joita pidetään modernin sensaatiolehdistön ensimmäisinä edustajina.
