Keski-Pohjanmaan maakunta

Keski-Pohjanmaan maakuntalintu on kiuru (Alauda arvensis), maakuntakukka on kissankello (Campanula rotundifolia), maakuntakala on siika (Coregonus lavaretus) ja maakuntakivi on gneissi. Keski-Pohjanmaalla yleisin gneissityyppi on kiillegneissi.

Keski-Pohjanmaan maakuntalaulu on Keski-Pohjanmaan laulu.

[muokkaa] Kunnat

Keski-Pohjanmaalla on 12 kuntaa. Kaupunkikunnat on merkitty lihavoidulla.

[muokkaa] Elinkeinot

Keski-Pohjanmaalla tervanpoltto, kaupankäynti ja laivanrakennus ovat aikoinaan olleet tärkeimmät elinkeinot, ja 1800-luvulla alue oli mainittujen elinkeinojen ansiosta Suomen vauraimpia. Tätä nykyä Keski-Pohjanmaa on yksi maan merkittävimmistä korkean teknologian yrityskeskittymistä. Keskipohjalainen maatalous on tunnettua ympäristöystävällisyydestään. Maakunnassa on runsaasti erikoistuneita pientiloja ja perustuotantoa harjoittavat maatilat ovat tehokkaita.

Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on parisataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.

[muokkaa] Historia

Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5 000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli 100 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta löytyy useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15 -metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä.

Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta.

Keski-Pohjanmaalta löytyy myös nk. jatulintarhoja, joita myös Laiska-Jaakon ringeiksi paikallisesti kutsutaan; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista löytyy ulkosaaristosta. Keskipohjalaisia jatulintarhoja löytyy mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.

Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintuivat. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti, ja yksittäiset talot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun.

Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle.

[muokkaa] Hallinnollinen historia

Historiallisen Keski-Pohjanmaan rajaaminen ei ole aivan helppoa. Aikaisemmin Keski-Pohjanmaahan on luettu kuuluvaksi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan lounaiset osat aina Pyhäjokea myöten. 1600-luvulta lähtien Keski-Pohjanmaa koostui kuudesta suurpitäjästä, jotka olivat: Pietarsaari, Kruunupyy, Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Kalajoki. 1950-luvulla Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuului peräti 31 kuntaa. 1990-luvun lopulla tapahtuneessa valtakunnallisessa hallintomuutoksessa vanhan Keski-Pohjanmaan pohjoisosan kunnat liitettiin Pohjois-Pohjanmaahan ja eteläiset ruotsinkieliset kunnat puolestaan Pohjanmaan maakuntaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Vaasan rannikkoseutu. Keski-Pohjanmaan maakunnan hallinnolliseen elimeen, Keski-Pohjanmaan liittoon, kuuluvat edelleen osajäseninä Kruunupyy Pohjanmaalta sekä Kalajoki, Sievi ja Reisjärvi Pohjois-Pohjanmaalta.

[muokkaa] Maantiede

Keski-Pohjanmaa jakautuu jokiseutuun ja rannikkoon sekä Suomenselän alueeseen. Maanviljelyn muovaamalle maakunnalle on omaleimaista jokilaaksojen halkomat laajat, avoimet peltomaisemat sekä metsä- ja suoseudut. Asutus on keskittynyt jokien varsille ja rannikon tuntumaan. Keski-Pohjanmaata halkoo useita suuria luode–-kaakko -suuntaisia jokia. Suurimpina niistä Perhon- eli Vetelinjoki, Lestijoki ja Kalajoki. Joet ovat kautta aikojen toimineet Keski-Pohjanmaalla rannikkoa ja sisämaata yhdistävinä kulkuväylinä, ja niitä on hyödynnetty myös kuljetusreitteinä, kalastuspaikkoina ja voimanlähteinä.

Keski-Pohjanmaalla maankohoama on erittäin nopeaa, noin 8,5 cm kymmenessä vuodessa, ja tästä syystä uutta rantaa syntyy jatkuvasti lisää. Suomenselän alue on järvistä ja asutukselta harvaa.

[muokkaa] Kulttuuri

Keskipohjalainen kulttuurialue on laajempi kuin nykyinen hallinnollinen maakunta ja vastaakin melko hyvin historiallista Keski-Pohjanmaata. Alueelle on tullut asutusta ja kulttuurivaikutteita aikojen kuluessa eri suunnista. 1500- ja 1600-luvulla saapui uudisasukkaita Savosta ja Keski-Suomesta. Myös Ruotsista on saapunut koko historiallisen kauden aikana sekä uutta väestöä että myös kulttuurivaikutteita.

Keski-Pohjanmaan vanhin rakennus on noin vuonna 1494 valmistunut Kaarlelan kirkko Kokkolassa.

[muokkaa] Vaakuna

Gustav von Numersin suunnittelema Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasta (tämän artikkelisivun yläosassa esitetty vaakuna on varsin huonosti piirretty mukaelma. Vaakuna, mukaan luettuna muut Suomen maakuntien vaakunat, on nähtävissä Kunnat.netin verkkosivulla klikkaa tästä). Sinisessä kentässä hopeinen, taakseen katsova näätä. Saatteena viisi hopeista naularistiä. Naularistien lukumäärä viittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakuntiin. Naularistit puolestaan kuvaavat entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat paitsi hartaita uskovaisia niin myös käsistään taitavia kirkkojen rakentajia. Keski-Pohjanmaan vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1997.

[muokkaa] Keski-Pohjanmaan murre

Pääartikkeli Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Keski-Pohjanmaalla puhutaan keskipohjalaisia murteita, jotka kuuluvat länsimurteisiin, vaikkakin niissä on myös itäisiä piirteitä. Savolaisvaikutteet kuuluvat keskipohjalaismurteissa enemmän kuin esimerkiksi pohjoispohjalaisissa murteissa. Monissa maakunnan itäisimmissä pitäjissä, kuten Lestijärvellä, puhuttu kieli on jo hyvin savolaisväritteistä. Kaustisen, Vetelin ja Halsuan alueiden murteessa on säilynyt monia eteläpohjalaisia piirteitä. Vaihtelua alueen murteissa on jopa siinä määrin, että jokainen jokilaakso erottuu omaksi murrealueekseen. Rannikolla puhuttavia murteita sanotaan rantamurteiksi, sisämaassa puhuttavia ylämaan murteiksi.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

	Suomen maakunnat
	Ahvenanmaa \| Etelä-Karjala \| Etelä-Pohjanmaa \| Etelä-Savo \| Itä-Uusimaa \| Kainuu \| Kanta-Häme \| Keski-Pohjanmaa \| Keski-Suomi \| Kymenlaakso \| Lappi \| Pirkanmaa \| Pohjanmaa \| Pohjois-Karjala \| Pohjois-Pohjanmaa \| Pohjois-Savo \| Päijät-Häme \| Satakunta \| Uusimaa \| Varsinais-Suomi