Kilpirauhanen

Wikipedia

Kilpirauhanen, kuvassa merkitty tekstillä "thyreoid gland"

Kilpirauhanen on umpirauhasiin kuuluva rauhanen. Se sijaitsee heti aataminomenan alapuolella, kilpiruston lähellä henkitorven etupuolella. Iho- ja lihaskerrokset peittävät sitä. Rauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi, aikuisen ihmisen kilpirauhanen painaa 15-30 grammaa. Kilpirauhaslohkojen normaali pituus on n. 4 cm ja leveys ja paksuus n. 2-2,5 cm. Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen: lohkot siipinä ja kannas ruumiina. Tavallisesti kilpirauhanen on suurempi kuukautisten aikana ja raskaana olevilla naisilla.

Kilpirauhasen pääsasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja:

tyroksiinia (T4)
trijodityroniinia (T3)
ja kalsitoniinia, joka säätelee kalsium-fosfori-aineenvaihduntaa.

Näiden hormonien tuotantoa säätelee tyreotropiini eli TSH, jota aivolisäke erittää.

[muokkaa] Rauhasen koostumus

Rauhanen koostuu pallomaisista rakkuloista. Rakkulat imevät itseensä I^- jodi-ioneita verestä ja väkevöivät ne käytettäväksi hormonien tuotannossa. Rakkulat muodostuvat yksinkertaisesta kerroksesta epiteelisoluja, jotka erittävät hormoneja T3 ja T4. Rakkuloiden sisällä on kolloidi, joka sisältää runsaasti tyreoglobuliinia. Kolloidi toimii materiaalivarastona ja - vähemmässä merkityksessä - myös hormonien varastona. Vapaat tilat rakkuloiden välissä sisältävät parafollikulaarisia soluja (C-soluja), jotka erittävät kalsitoniinia.

[muokkaa] Rauhasen toiminta

Alueilla joilla ravinnosta puuttuu jodia, tyroksiinin tuotannon olennaista raaka-ainetta, kilpirauhanen voi suurentua huomattavasti, ja endeemisen struuman aiheuttama turvonnut kaula voi olla hyvinkin yleinen.

Tyroksiini on välttämätön aineenvaihdunnan ja kasvun säätelyssä kaikilla eläimillä. Esimerkiksi sammakkoeläimillä kilpirauhasen toimintaa häiritsevä aine kuten propylthiouracilin voi estää nuijapäitä muuttumasta aikuisiksi sammakoiksi. Liian suuri määrä tyroksiinia taas voi aiheuttaa muodonmuutoksen liian varhain, niin että sammakot jäävät tavallista pienemmiksi.

Ihmislapsilla tyroksiinin puutos aiheuttaa heikkoa kasvua, ja aivojen kehitys voi heikentyä vakavasti. Tilaa kutsutaan kretinismiksi. Monissa kehittyneissä maissa vastasyntyneiden lasten tyroksiinin tuotanto testataan rutiininomaisesti. Tämä tehdään analysoimalla pieni pisara lapsen verta. (Tavallisesti verestä testataan myös fenyyliketonuria (PKU) ja useita muita geneettisiä aineenvaihduntasairauksia.) Tyroksiinin puutteesta kärsiviä lapsia voidaan helposti hoitaa synteettisellä tyroksiinilla, mikä mahdollistaa heille normaalin kasvun ja kehityksen.

Koska kilpirauhanen ei normaalisti ole kyllästetty jodilla, se on altis erilaisille ydinfission tuottamille radioaktiivisille jodin isotoopeille. Kun suuren ydinonnettomuuden tapahtuessa radioaktiivisia isotooppeja vapautuu ympäristöön, näiden ionien imeytyminen kilpirauhaseen voidaan - teoriassa - ehkäistä tyydyttämällä imeytymismekanismi suurella määrällä ei-radioaktiivista jodia, esim. joditableteilla. Biologian tutkijat tekevät jodiyhdisteitä tähän tarkoitukseen, mutta yleensä yhdisteitä ei ole riittävästi varastossa onnettomuden varalta, eikä niitä jaeta asianmukaisesti onnettomuuden jälkeen. Yksi seuraus Tshernobylin onnettomuudesta oli kilpirauhassyövän lisääntyminen onnettomuutta seuranneina vuosina. [1]

Jodisuola on halpa ja helppo keino lisätä jodia ruokavalioon.

[muokkaa] Kilpirauhasen sairaudet

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet:

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi
- Autoimmuunityreoidiitti
- Lääkkeiden aiheuttama
- Kilpirauhastulehduksen jälkitila
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi
- Basedowin tauti
- Tyreotoksikoosi
Subakuutti tyreoidiitti
Kilpirauhaskyhmy
Kilpirauhassyöpä
Struuma eli kilpirauhasen liikakasvu
- Endeeminen struuma eli jodinpuutteeseen liittyvä
  - Kyhmystruuma
  - Diffuusi struuma
- Jodinpuutteeseen liittymätön struuma, voi myös olla joko kyhmyinen tai diffuusi

[muokkaa] Diagnoosin tekeminen

Tyreotropiinin (TSH) tason mittaaminen on käytännöllinen kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnissa, koska TSH-tasot usein nousevat ennen kuin T4 ja T3 -hormonien pitoisuuksien lasku on havaittavissa.

[muokkaa] Historia

Kilpirauhasen tunnisti ensimmäisenä anatomisti Thomas Wharton vuonna 1656. (Whartonin nimi on eponyyminä Whartonin tiehyeen nimessä.) Tyroksiini tunnistettiin vasta 1800-luvulla.

[muokkaa] Kilpirauhasen verenkierto

Kilpirauhaselle tuo verta kaksi valtimoa: ylempi ja alempi kilpirauhasvaltimo. Parilla prosentilla väestöstä on myös kolmas valtimo, alin kilpirauhasvaltimo. Kolme suurta laskimoa vie verta pois kilpirauhasesta: ylin, keskimmäinen ja alin kilpirauhaslaskimo.