Kioton ilmastosopimus
Wikipedia
Kioton ilmastosopimus on lisäys YK:n ilmaston lämpenemistä käsittelevään sopimukseen (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC). Kioton sopimuksen ratifioivat maat sitoutuvat vähentämään kasvihuonekaasujen päästönsä tietyn rajan alle. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää ihmisen toiminnan haittavaikutuksia ilmakehään ja ilmastoon.
141 maata on ratifioinut sopimuksen. Kuusi maata on allekirjoittanut sopimuksen, muttei ratifioinut sitä (Australia, Kazakstan, Kroatia, Monaco, Sambia ja Yhdysvallat). Venäjän duuma ratifioi sopimuksen lokakuussa 2004. Presidentti Vladimir Putin allekirjoitti sen 4. marraskuuta 2004, jonka myötä Kioton sopimus astui lopullisesti voimaan 16. helmikuuta 2005.
Vaikka Yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen, se ei aio ratifioida tai vetäytyä sopimuksesta. Sopimus ei sido Yhdysvaltoja ennen ratifiointia.
Eräiden arvioiden mukaan Kioton sopimus vähentää ilmaston keskimääräistä lämpötilaa 0,02°C - 0,28°C vuoteen 2050 mennessä. Mikäli mitään ei tehdä, lämpötila voi nousta vuoden 1990 tasosta 1,4 - 5,8°C vuoteen 2100 mennessä.
[muokkaa] Sopimus
Kioton sopimus on lisäys UNFCCC:hen, joka hyväksyttiin Rio de Janeiron Ympäristö- ja Kehityskonferenssissa 1992. Kaikki UNFCCC:n osapuolet voivat allekirjoittaa tai ratifioida Kioton sopimuksen. Kioton sopimus hyväksyttiin UNFCCC:n konferenssin kolmannella kierroksella joulukuussa 1997.
Useimmat sopimuksen ehdot koskevat teollisuusmaita. Neuvotteluja jatkettiin joulukuussa 2005 Montrealissa, katso Montrealin ilmastokokous
