Kommunismin hävittämislaki
Wikipedia
Kommunismin hävittämislaki (engl. Suppression of Communism Act) oli Etelä-Afrikassa vuonna 1950 voimaan tullut laki, jolla maan kommunistinen puolue kiellettiin. Laissa kommunismi määriteltiin "toiminnaksi, jonka tarkoituksena on aikaansaada minkä tahansa kaltainen muutos poliittinen, teollinen, sosiaalinen tai taloudellinen muutos unionissa epäjärjestystä tai häiriötä edisämällä..tai joka lisää vihamielisyyttä eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten rotujen välillä".
Laki oikeutti oikeusministeriön keräämään listoja edellä mainittujen järjestöjen jäsenistä ja antamaan näille, yleensä viideksi vuodeksi kerrallaan, "pannamääräyksen", joka kielsi henkilöiden kaikki julkiset esiintymiset ja asumisen määrätyillä aleilla. Oikeusministerille myönnettiin lisäksi oikeus tutkia mitä tahansa yhteisöä, julistaa se laittomaksi ja takavarikoida sen varat. Hänellä oli lisäksi oikeus kieltää mikä hyvänsä julkinen kokoontuminen, jonka katsoi "edistävän kommunismia". Johtuen lain kommunismin laajasta määritelmästä oikeusistuimet tuomitsivat yleensä syytetyt "lainmukaisesta kommunismista" (engl. statuatory communism). Vuonna 1982 laki korvattiin uudella sisäisen turvallisuuden lailla, joka kuitenkin sisälsi kaikki sen keskeiset pykälät
Lukuisia eteläafrikkalaisia järjestöjä kiellettiin kommunismin hävittämislain voimalla, muun muassa ANC, PAC ja SAIC ja yli 2 000 ihmistä saivat pannamääräyksen vuosien 1952 ja 1990 välisenä aikana.
