Konstantinos VII
Wikipedia
Konstantinos VII Porfyrogennitos (purppurasyntynyt) (905—9. marraskuuta 959) oli Bysantin keisari 913—959. Hän oli Leo VI:n poika ja Aleksanteri III:n veljenpoika. Hänen lisänimensä tulee siitä että hänen isänsä oli hallitseva keisari ja että hän oli syntynyt keisarillisen palatsin erityisessä purppurahuoneessa. Hänen äitinsä Zoe Karvounopsina ei tosin ollut naimisissa Leon kanssa Konstantinoksen syntyessä.
Konstantinoksen noustessa valtaistuimelle hän oli seitsemän vanha. Patriarkka Nicholas Mysticus toimi hallitsijana Konstantinoksen ollessa alaikäinen. Patriarkka joutui tekemään rauhansopimuksen bulgarien Simeon I:n kanssa. Tästä hyvästä keisarin äiti Zoe karkoitti hänet Konstantinopolista. Zoe itse syrjäytettiin vuonna 919 ja tilalle astui Romanos I Lekapenos joka pakotti Konstantinoksen naimisiin oman tyttärensä Helenan kanssa. Romanos piti valtaa itsellään vuoteen 944 kun hänet syrjäytettiin ja Konstantinos sai lopulta vallan käsiinsä.
Konstantinos yritti vallata takaisin Kreetan, mutta epäonnistui tässä yrityksessä kuten isänsä oli jo vuonna 911. Arabit saivat myös vallattua Bysantin alueita Italiassa, Syyriassa ja Armeniassa. Mutta kuuluisa kenraali Johannes Tzimiskes sai itäiset alueet vallattua takaisin.
Kun Konstantinos kuoli vuonna 959 seurasi hänen poikansa Romanos II häntä valtaistuimella.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- John Julius Norwich (1991): Byzantinium: The Apogee, Viking. ISBN 0394537793
- Georg Ostrogorsky (1969): History of the Byzantine State, Rutgers University Press. ISBN 0813511984
| Edeltäjä Aleksanteri III |
Bysantin keisari Kanssahallitsija: Romanos I (913–959) |
Seuraaja Romanos II |
