Kreikan historia
Wikipedia
Kreikan historia alkaa kreikkalaisten saapumisesta Eurooppaan joskus vuoden 1500 eaa tienoilla, vaikka itsenäinen Kreikan valtio onkin ollut olemassa vasta vuodesta 1821.
Kreikkalaisten historia ulottuu myös kauas Kreikan nykyisten rajojen ulkopuolelle. Jo 600-luvulla eaa kreikkalaiset pitivät hallussaan osia nykyisestä Turkista, Kyproksesta, Italiasta ja Libyasta. Aleksanteri Suuren valloitukset 300-luvulla eaa saivar Kreikan alle myös Anatolian, Egyptin, Syyrian ja Mesopotamian. Kuten Bysantin valtakunnan alueet, nämä olivat osana kreikkalaista maailmaa useiden vuosisatojen ajan. 1400-luvulla lähes kaikki kreikkalaiset joutuivat kuitenkin Ottomaanien valtakunnan alaisuuteen.
Nämä artikkelit kattavat siis sekä Kreikan valtion historian, että kreikkalaisten historia. Vasta 1800- ja 1900-luvuilla Kreikan valtion perustamisen ja itsenäistymisen myötä nämä kaksi historiaa yhdistyvät yhden tietyn alueen historiaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vanha aika
Kreikan varhaisempi historia on käsitelty artikkeleissa:
- Minolainen aika noin 3000-1600 eaa
- Mykeneläinen aika noin 1600-1200 eaa
- Antiikin Kreikka (700 eaa.—27 jaa.)
- Rooman valtakunta (27 jaa.— n. 400)
- Bysantin valtakunta (n. 400—1453)
[muokkaa] Uusi aika
1700-luvun lopulla perustettiin Hetairia-niminen seura valmistamaan kapinaa turkkilaisia vastaan. Vapaussodassa (1821-1829) Kreikka sitkeän taistelun ja kansainvälisen vapaaehtoisavun sekä vuodesta 1827 Englannin, Ranskan ja Venäjän aseellisella avulla pääsi itsenäiseksi (katso Missolonghi, Navarino).
Oltuaan tasavaltana Kreikka tuli vuonna 1832 kuningaskunnaksi (hallitsijat katso Otto I, Yrjö I, Konstantin I, Aleksanteri ja Yrjö II). Vuonna 1864 Englanti luovutti Kreikalle Joonian saaret ja venäläis-turkkilaisen sodan jälkeen Kreikka sai vuonna 1881 Thessalian ja Etelä-Epeiroksen.
Kreikan kärsittyä tappion sodassa Turkkia vastaan vuonna 1897 toiveet Kreetan liittämisestä pääsivät toteutumaan vasta vuonna 1913. Tällöin voitokkaiden Balkanin sotien johdosta Kreikan alue laajeni melkoisesti.
[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan aikana Kreikka oli tavattoman vaikeassa asemassa. Aikaisemmin johtavassa asemassa ollut Eleutherios Venizelos vaati Kreikkaa yhtymään sotaan keskusvaltoja vastaan, jota kuningas ja yleisesikunta vastustivat. Toisaalta saksalais-bulgarialaiset sotaväenosastot loukkasivat Kreikan puolueettomuutta anastamalla osia Makedoniasta, toisaalta liittoutuneet miehittivät muun muassa Ateenan ja pakottivat Kreikan luovuttamaan laivastonsa.
Samoihin aikoihin Venizeloksella oli Salonikissa oma hallituksensa, joka julisti sodan keskusvaltoja vastaan. Kuningas Konstantinin ja kruununprinssi Yrjön oli poistuttava maasta vuonna 1917; samana vuonna uusi kuningas Aleksanteri ja Venizelos yhtyivät sotaan keskusvaltoja vastaan.
[muokkaa] Tasavalta
Sevres'in sopimuksessa vuonna 1920 Kreikka sai laajoja alueita sekä Traakiasta että Vähästä-Aasiasta, mutta turkkilaiset eivät suostuneet niitä luovuttamaan. Venizeloksen oli pakko luopua vallasta, ja Konstantin kutsuttiin takaisin 1920. Vähässä-Aasiassa Angoran hallitusta vastaan käydyssä sodassa Kreikka kärsi vuonna 1922 musertavan tappion, minkä johdosta Konstantinin täytyi uudelleen luopua vallasta. Lausannen rauhassa vuonna 1923 Kreikka sai nykyiset rajansa. Konstantinoksen jälkeen kuninkaaksi tullut Yrjö II pakotettiin poistumaan maasta joulukuussa 1923.
Huhtikuussa 1924 Kreikasta tuli tasavalta ensimmäisenä presidenttinään amiraali Konduriotis, joka luopui vallasta vuonna 1926.
Kuningas Yrjö II palasi valtaan 3. marraskuuta 1935.
[muokkaa] Toinen maailmansota
Kuningas pakeni Kreikasta Saksan hyökätessä jälkeen 23. huhtikuuta 1941. Hänet kutsuttiin uudelleen valtaan sodan jälkeen 28. syyskuuta 1946. Sodan jälkeen maassa käytiin sisällissotaa kommunistien ja monarkistien välillä. Yrjö II:n kuollessa kuninkaaksi nousi hänen veljensä Paul I.
Konstantin II nousi kuninkaaksi Paul I:n kuoleman jälkeen 1964. Hänen pääministerinään toimi Andreas Papandreou. Maassa tehtiin sotilasvallankaappaus 1967. Papandreou johti sotilashallituksen vastaista toimintaa Ruotsista käsin.
Vuonna 1973 sotilasjuntta päätti monarkian ja julisti tasavallan. Joulukuussa 1974 uusi Konstantinos Karamanlisin demokraattinen hallitus järjesti kansanäänestyksen monarkiasta, mikä vahvisti sen lopettamisen.
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.
