Kunnianloukkaus
Wikipedia
Kunnianloukkaus on rikos, josta rangaistaan vuonna 2000 muutetun rikoslain 26. luvun mukaan sitä, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista.
Törkeästä kunnianloukkauksesta rangaistaan, jos 1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka 2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa.
Kuolleen kunniaa ei voida loukata, mutta omaisten tunteita suojataan: "Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."
Kuolleen kunniasta ei käytännössä voi olla enää kysymys, kun asianomainen on ollut vainaja yli 20 vuotta tai viimeistään sitten, kun kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Rikoslain muutoksen esitöiden mukaan selvää määräaikaa ei ole kuitenkaan asetettu.
Oikeushenkilöllä ei ole sellaista kunniaa, jota voitaisiin loukata.
Kunnianloukkauksia on perinteisesti pidetty vähäpätöisinä rikoksina. Kun sensaatioita tavoitteleva lehdistö nousi 1970-luvun alussa hyvin näkyväksi, käsiteltiin myös kunnianloukkausjuttuja, joissa rangaistuksena saattoi olla ehdollinen vankeus. Tämän hetken tietoliikenneoloissa nämä säännökset ovat hyvinkin keskeisiä; kunnianloukkausrikos saattaa toteutua myös sähköpostia, tekstiviestiä tai esimerkiksi blogia käyttäen.
Vetoamisella sananvapauteen ei kunnianloukkausasioissa ole merkitystä – sananvapaus ei käsitteellisesti edes tarkoita vapautta rangaistusseuraamuksista, vaan oikeutta ilmaista mielipide kenenkään sitä ennalta estämättä.
