Lapsen oikeuksien sopimus
Wikipedia
Lapsen oikeuksien sopimus on ensimmäinen laillisesti sitova kansainvälinen juridinen instrumentti lapsen täysimääräisten ihmisoikeuksien takaamiseksi kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen kansalais-, kulttuuri-, talous-, poliittiset- ja sosiaaliset oikeudet. Lapsen oikeuksien sopimus laadittiin 1989 siitä lähtökohdasta, että lapsen eli alle 18-vuotiaan ihmisoikeuksissa tulee kyetä painottamaan erityistä hoivaa ja huolenpitoa, jota aikuiset eivät tarvitse. Tästä lähtökohdasta laadittiin Lapsen oikeuksien sopimus (Convention on the Rights of the Child)[1] jonka myös Suomi on ratifioinut. Lapsen oikeuksien sopimus koostuu 54 artiklasta ja kahdesta ylimääräisestä protokollasta. Se määrittelee lapsen perusihmisoikeudet kaikkialla ja kaikissa tilanteissa.[2]
20. marraskuuta 1989 tehtyä sitovaa sopimusta edelsi yleisluontoinen Lapsen oikeuksien julistus (20. marraskuuta 1959).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Convention on the Rights of the Child [1]
- ↑ UNICEF, R. Hodgin, and P. Newell, Implementation handbook for the convention on the rights of the child - fully revised edition. 1998/2002, Geneva: Atar SA (United Nations Children's Fund)
