Minä
Wikipedia
Minä-persoonapronomini tarkoittaa henkilöä, joka sanoo kyseisen sanan. Minä on yksikön ensimmäinen persoona. Yksikön ensimmäisessä persoonassa olevia verbejä käytetään myös kirjallisuudessa tehokeinona, jonka avulla yritään saada lukija samaistumaan tekstin kertojaan. Useimmissa kielissä on vastaava sana, jota on käytettävä, jos haluaa esittää, että kyse on sanojasta subjektina. Kuitenkin esimerkiksi suomen ja venäjän kielissä näin ei tarvitse tehdä, vaan tekijä on luettavissa predikaatin muodosta.
Ontologinen solipsismi on filosofiassa kanta, jonka mukaan vain minä on olemassa ja kaikki muut havainnot ovat minän itse luomaa projektiota.
[muokkaa] Ego
- Pääartikkeli: Minä (Ego)
Psykologiassa minä (ego) on viettipohjan (id) ja yliminän (superego) välinen sovittelija, joka hillitsee viettien impulsseja ja toisaalta yliminän moralisointia. Minä etsii tasapainoisia ratkaisuja ja kompromisseja ja tasapainottaa ihmisen toimintaa psyykkisen itsesäätelyn avulla.
Freud ei vetänyt psyyken eri osien välille tarkkoja rajoja, vaan piti niitä dynaamisina.
Toinen psykologian termistön minä on self, itse, joka tuli käyttöön 1940-50-luvulla.
Myös valeminä ja "tosiminä" tulivat 1900-luvun lopulla puhuttuun kieleen eri psykologien julkaisuista.
