Olav Kyrre
Wikipedia
Olav Kyrre (n.1050–1093) oli Norjan kuningas 1067–1093. Olav oli Norjan kuninkaan Harald Ankaran poika, ja hän seurasi isäänsä valloitusretkelle Englantiin vuonna 1066. Harald kuitenkin kaatui Stamfordin sillan taistelussa ja Olavkin pelastui vain pakenemalla. Hänen onnistui palata Norjaan, missä hänestä tuli veljensä Maunu Haraldinpojan kanssahallitsija ja sai vastuulleen valtakunnan itäosan. Maunu kuoli vuonna 1069, jolloin Olav alkoi hallita yksin aina kuolemaansa, vuoteen 1093 asti. Hänen aikanaan maa eli suhteellisen rauhassa ja kristinusko levisi tasaisesti. Olavin hallituskaudella maa jaettiin pysyviksi hiippakunniksi, joiden ympärille Bergeniin, Osloon ja Nidarosiin (nykyään Trondheim) alkoi kasvaa kaupunkeja. Näistä Nidaros oli pääkaupunki, johon haudattiin Norjan kuninkaat Olavi Pyhästä lähtien. Saagat kertovat kuninkaan olleen iloinen ja sävyisä juomaveikko ja että hänen aikanaan tulivat yhteispidot yleisiksi kauppakaupungeissa. Hänen sisarensa Ingegerd meni naimisiin Tanskan kuninkaan Olavi Sveninpojan kanssa. Myöhempi kuningas Maunu Paljassääri oli Olav Kyrren poika.
Edeltäjä: Maunu Haraldinpoika |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Haakon Maununpoika |