Oskillaattori
Wikipedia
Oskillaattori on yleisnimitys kaikille jaksollisesti värähteleville järjestelmille. Esimerkiksi jouseen kiinnitetty massa tai kellon heiluri ovat oskillaattoreita. Maailmankaikkeudessa on monenlaisia oskillaattoreita, esim. sykkiviä tähtiä ja jaksollisia ilmastonmuutoksia. Oskillaattorissa on aina viiveen aiheuttava elementti, joka määrää oskillaattorin värähtelytaajuuden.
[muokkaa] Oskillaattori elektroniikassa
Oskillaattori on tärkeä piiri mm. radiojärjestelmän osissa ja digitaalitekniikkaa sisältävissä laitteissa. Se määrää esimerkiksi tietokoneen suorittimen tai radiolähettimen toimintataajuuden. Perinteisessä radiolähettimessä sähköenergian siirtyminen kelan ja kondensaattorin välillä aiheuttaa värähtelyn. Värähtelyn taajuus eli frekvenssi riippuu kelan L ja kondensaattorin C koosta. Oskillaattorin värähtelytaajuus on sama kuin LC-piirin resonsanssitaajuus ja värähtelevää piiriä sanotaan LC-resonanssipiiriksi. Koska värähtelypiiristä poistuu energiaa lämpöhäviöinä sekä sähkömagneettisina aaltoina, oskillaattori tarvitsee ulkoisen energianlähteen.
Elektroniikassa oskillaattori voidaan koota myös vastuksesta, kondensaattorista ja vahvistavasta komponentista sopivalla tavalla. Tätä piiriä sanotaan relaksaatio-oskilaattoriksi. RC-piirille tai LC-piirille voi laskea aikavakion, joka määrää oskillaattorin värähtelytaajuuden. Elektroniikassa käytetään monesti kideoskillaattoreita, joiden resonanssitaajuus on erittäin vakaa.
Oskillaattorin lähtösignaalin aaltomuoto on tavallisimmin sini- tai kanttiaaltoa. Tietokoneiden yksi olennainen osa on oskillaattori. Esimerkiksi tietokone, jossa on 3,06 GHz:n Pentium -suoritin, oskillaattori värähtelee 3,06 gigahertsin taajuudella, mikä on suorittimen toimintataajuus.
