Politiikka (Aristoteles)
Wikipedia
Politiikka (lat. Politica) on toinen osa Aristoteleen etiikkaa ja yhteiskuntaa käsittelevistä teoksista, joista ensimmäinen osa on Nikomakhoksen etiikka. Kummatkin käsittelevät samaa asiaa. Tätä Aristoteles kutsuu ihmisyhteisöjen filosofiaksi ja politiikan tieteeksi.
Aristoteles on kirjoittanut teoksen todennäköisesti 340-330-luvuilla eaa, sillä teoksessa on viittauksia tuon ajan tapahtumiin. Mielenkiintoista on erityisesti se, että samaan aikaan tapahtuneet Aleksanteri Suuren valloitusretket eivät ole heijastuneet teokseen millään tavalla. Se keskittyy lähes pelkästään kaupunkivaltioissa pinnalla olleisiin kysymyksiin, eikä ota huomioon laajojen imperiumien syntyjä ja niiden hallinnassa tarvittavia taitoja.
[muokkaa] Sisältö
Teoksen alussa käsitellään perheen, tilayhteisön ja valtion historiaa ja suhdetta toisiinsa. Tämän jälkeen esitellään Aristoteleen näkemys ihannevaltiosta. Aristoteles käsittelee myös erilaisia valtiomuotojen tyyppejä ja kansalaisuutta. Keskeisenä kysymyksenä on erityisesti se, kuinka valtiomuoto tulisi järjestää ihannevaltiossa.
Kirjassa III, luvuissa 6-7, Aristoteles esittää tunnetun perustuslakityyppien jakonsa. Hän jakaa perustuslait kuuteen lajiin ja edelleen toisaalta hyviin ja turmeltuneisiin, ja toisaalta sen perusteella, kuinka monella hallitsijalla päätösvalta on: yhdellä, muutamalla vai monella. Hyviin hallintomalleihin kuuluvat monarkia, aristokratia ja politeia, turmeltuneisiin puolestaan tyrannia, oligarkia ja demokratia eli "väkijoukon" tai "roskaväen valta". Hyvät hallintomallit toimivat yhteiseksi hyväksi kun taas huonot vain niiden hyväksi, jotka hallitsevat.
| Hallitsijoiden lukumäärä | Hyvä hallintomalli | Huono hallintomalli |
|---|---|---|
| Yksinvaltius | monarkia yksi ajattelee kaikkien etua |
diktatuuri yksi ajattelee omaa etuaan |
| Harvainvalta | oligarkia vähemmistö ajattelee kaikkien etua |
aristokratia vähemmistö ajattelee omaa etuaan |
| Enemmistönvalta | politeia enemmistö ajattelee kaikkien etua |
demokratia enemmistö ajattelee enemmistön etua |
Aristoteles hyväksyi orjuuden välttämättömänä pahana, mutta kuvittelee Politiikassa sivumennen yhteiskunnan jossa orjia ei tarvittaisi: jos koneet ja työkalut voisivat ohjata itseään. Tämä on tiettävästi historian ensimmäinen kirjallinen viittaus robotiikkaan.
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Aristoteles: Politiikka. Teokset VIII. Suomennos A. M. Anttila, selitykset Juha Sihvola. Gaudeamus, Helsinki 1991.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Aristoteles: Politiikka, käännös Harris Rackham (englanniksi)
- Aristoteles: Politiikka (constitution.org) (englanniksi)
- Aristoteles: Politiikka (Project Gutenberg) (englanniksi)
- Aristotle's Political Theory at Stanford Encyclopedia of Philosophy (englanniksi)
