Rälssi
Wikipedia
Rälssi (ruotsiksi frälse) tarkoittaa erivapauksia (ensi sijassa verovapautta), jotka Ruotsin kirkko ja maallinen ylimystö aikoinaan hankkivat itselleen. Rälssiksi kutsutaan myöskin kaikkia niitä, jotka nauttivat tästä vapaudesta. Historiantutkimus puhuu rälssisäädystä, rälssiluokasta tai rälssimiehistä varsinkin keskiajan yhteydessä. 1500-luvulla maallinen rälssi muuttui aatelissäädyksi.
Moni maallista rälssiä edustava keskiajan rälssimies oli asemies ja vain vähemmistö lyötiin ritariksi.
[muokkaa] Hengellinen rälssi
Hengellinen rälssi syntyi tosiasiallisesti n. 1277, jolloin kirkon maat ja rakennukset saivat verovapauden. Vasta keskiajan viimeisellä vuosisadalla näyttää Ruotsin kirkko saaneen kaikkien tilojensa verovapauden tunnustetuksi. Hengellisestä rälssistä teki lopun Kustaa Vaasan toimeenpanema uskonpuhdistus. Västeråsissa 1527 tehtyjen päätösten mukaan peruutettiin suurin osa kirkon omaisuutta ja tuloja kruunulle.
[muokkaa] Maallinen rälssi
Maallinen eli aatelinen rälssi syntyi 1279 kuningas Maunu Ladonlukon annetua Alsnön asetuksen.
Asetuksessa myönnettiin verovapaus kaikille niille, jotka ottivat suorittaakseen sotapalvelusta ratsain. Kruunun heikkous vaikutti siten, että rälssimaa laajeni kohtuuttomasti. Samaan aikaan rälssivapauden sisältö laajentui koskemaan uusia taloudellisia etuja, joita olivat esimerkiksi oikeus periä sakkoja alustalaisilta ja metsästysoikeus. Kustaa Vaasan ajoista lähtien ratsupalveluvelvollinen rälssiluokka muuttui aateliseksi virkamiessäädyksi. 1500-luvulla ratsupalvelusta vielä koetettiin pitää rälssin edellytyksenä ja ratsupalveluksen laajuus määrättiin rälssimaan tuoton mukaan. Juhana III:n ajoista alkoi olla sääntönä, että rälssi saavutettiin ainoastaan kuninkaan kirjeellä ja että periytyi siinäkin tapaukssa, että ratsupalvelusta ei voitu suorittaa. Aatelistosta oli tullut perinnöllinen sääty ja rälssistä erioikeus. Kustaa II Aadolfin ja Kristiinan ajoista lähtien rälssiin sisältyi taloudellisten etujen ohella oikeus päästä ylempiin virkoihin, forum privilegiatum, patronaattioikeus jne. Rälssimaa kasvoi alaltaan aatelisarvojen runsaan jakelemisen johdosta sekä siitä syystä, että aatelisto sai haltuunsa kruununmaata ja kruununveroja. Kaarle XI:n reduktio teki lopun tästä rälssimaan laajentamisesta. Laadultaan rälssierioikeus pysyi pääasiassa muuttumattomana, mutta rälssin laajentaminen kruunun- ja veromaahan tehtiin mahdottomaksi sillä, että määrättiin maanluoto eli määriteltiin, mitkä maat saivat olla rälssimaita ja veronalaisia.
Suomessa asui useita ulkomaisia rälssisukuja, mutta myös monet suomalaiset suvut nousivat rälssisäätyyn. Näitä olivat mm. Särkilahtien, Tavastien, Kurkien, Hornien, Jägerhornien, Spåren, Creutzien, ja Karpalaisten suvut.
Tämän jälkeen oli ainoastaan aatelismiehillä oikeus omistaa rälssimaata. Myöhemmin nämä rajoitukset poistettiin, Suomessa lopullisesti vuonna 1864. Aateliston veroerivapaudet kumottiin vuonna 1920.
