Saint-Remin basilika
Wikipedia
Saint-Remin[1] basilika on kristilliseen uskontoon liittyvä rakennelma, joka sijaitsee Reimsin kaupungissa, Champagnen maakunnassa, sen rakentaminen on ajoitettavissa vuoden tuhat tienoille. Notre-Damen katedraalin, jonka kanssa se on lähes yhtä suuri, jälkeen basilika on Reimsin kaupungin tärkein kirkollinen rakennus. Vuosisatoja sen yhteyteen oli sijoitettu merkittävä Saint-Remin apottiluostari, joka toimi aina 1000-luvulta 1700-luvulle saakka. Basilikalla on hallussaan piispa Saint Remyn pyhäinjäännökset, hän kastoi Klodovigin, Frankkien kuninkaan vuonna 496 Tolbiacin taistelun jälkeen.
Basilikan vihki käyttöön paavi Leo IX vuonna 1049. Tämä paavi oli kotoisin Eguisheimistä Elsassista (alueen nykyinen nimitys), ja matkusti paljon Italian sekä Ranskan ja Saksan välillä. Kun hän oli joutunut normannien vangiksi ja ennen kuin hän kuoli, niin idän ja lännen kirkkoja ravisteli erittäin voimakkaat opillisen kysymyserot.
Rakennus on rakennettu basilikan tapaan. Kirkkolaiva ja kirkon poikkilaiva ovat romaanista tyyliä ja siten rakennuksen kaikkein varhaisimmat osat. Kun taas eteläisen poikkilaivan ulkoinen fasadi on kaikkein uusinta rakennetta kirkossa. Kirkon kuori ja abside ovat 1100- ja 1200-luvun tuotantoa.
Arvokaimmat monumentit, jotka sijaitsivat kirkkorakennuksen sisäpuolella tuhottiin Ranskan suuren vallankumouksen aikana. Myös kirkon sujelupuhumuksen hauta on myöhemmän ajan rekonstruktio. Kutenkin jäljelle jäi 1100-luvun lasimaalausikkuna adsidissä, kuin myös Tobert de Lénoncourtin lahjoitamat pyhän Remin elämästä kertovat seinävaateet.
Raint-Remin basilika oli myös benediktiiniluostarin luostarikirkko aina 1700-luvulla asti. Unesco on kirjannut basilikan ja sen kokoelmat maailmanperintäluetteloonsa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Reimsin seudulla on tapana lausua saint R e mi, lähinnä suomenkilen ä:tä muistuttavana ääntiönä, sillä tuolloin ei vielä ollut olemassa l'accent aigutä. Tämä tapa lausua erinimi on säilynt aina meidän päiviimme saakka
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- Pierre Riché, les Grandeurs de l'An Mil.
- Pierre Riché, Atlas de l'An Mil.
- Georges Duby. Le temps des cathédrales. L’art et la société, 980-1420. Gallimard. 1976, 379 p.
