Sekularismi
Wikipedia
Sekularismi tarkoittaa maallisuutta, jonka mukaan elämänsä elää ja kaikkeuden ymmärtää parhaiten, kunhan ajattelussaan ei tukeudu jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen. Politiikassa sekularismi tarkoittaa valtion ja kirkon erottamista toisistaan, ja voidaan nähdä vastakohtana teokratialle. Suomessa sanat sekulaari, sekulaarinen ja sekularismi ovat olleet melko harvinaisia. Arvostelun mukaan sana sekulaari saattaa tarkoittaa melkein mitä tahansa, joten sen sijasta tulisi käyttää esimerkiksi sanoja ateistinen ja uskonnoton. Usein sana sekulaari suomennetaan sanalla ”maallinen”, mutta tällä sanalla on tietty uskonnollinen merkitys.
Todellisuutta, yhteiskuntaa ja ihmiselämää tulkitaan ei-uskonnollisesti. Samalla uskonnon ja kirkon merkitys vähenee. Sanaa käytetään myös yleisnimityksenä ei-uskonnollisista todellisuuskäsityksistä sekä sekularisoimista ajavista aatteista ja liikkeistä.
Sekularismi ei välttämättä tarkoita kristinuskosta, tai yleensä uskonnosta, luopumista tai aktiivista toimintaa sitä vastaan. Renessanssiajalta lähtien Euroopan kaupungeissa on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin ahkeria kirkossakävijöitä. Silti monet ovat katsoneet, että kirkon ei tule puuttua esimerkiksi heidän työhönsä, vaan sillä on omat pelisääntönsä.
Sekularismi lähti valistusajan humanismista, jonka mukaan yliluonnollisten arvojen tai niitä autoritaarisesti tulkitsevien despoottien ei pitäisi antaa hallita yhteiskuntaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sekularistiset järjestöt
Sekularismin puolesta kampanjoivat National Secular Societyn ja Americans Unitedin kaltaiset järjestöt, jotka ovat usein sekulaarihumanistien tukemia. Myös ei-humanisteja on kuitenkin toiminnassa mukana. Vuonna 2005 National Secular Society myönsi Vuoden sekularistin palkinnon. Palkinnon ensimmäinen saaja oli Irakin työväen kommunistisen puolueen Maryam Namazie.
[muokkaa] Katso myös
- Ateismi
- Humanismi
- Kirkon ja valtion ero
- Laïcité
- Naturalismi
- Pseudosekularismi
- Sekulaarihumanismi
- Sekularisaatio
- Rationalismi
- Vapaa-ajattelu
[muokkaa] Kirjallisuutta
[muokkaa] Suomeksi
- Haarscher, Guy (2006): Tunnustuksettomuus. (Alkuteos: La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. ISBN 952-5503-22-4
[muokkaa] Sekulaari etiikka
- Jacoby, Susan (2004). Freethinkers: A History of American secularism. New York: Metropolitan Books. ISBN 0805074422
- Boyer, Pascal (2002). Religion Explained: The Evolutionary Origins of Religious Thought. ISBN 0465006965
- Nash, David (1992). Secularism, Art and Freedom. London: Continuum International. ISBN 0718514173
- Royle, Edward (1974). Victorian Infidels: The Origins of the British Secularist Movement, 1791-1866. Manchester: Manchester University Press. ISBN 0719005574 Online version
- Royle, Edward (1980). Radicals, Secularists and Republicans: Popular Freethought in Britain, 1866-1915. Manchester: Manchester University Press. ISBN 0719007836
[muokkaa] Sekulaari yhteiskunta
- Chadwick, Owen (1975). The Secularization of the European mind in the nineteenth century. Cambridge University Press.
- Cox, Harvey (1996). The Secular City. New York: Macmillan.
- Martin, David (1978). A General Theory of Secularization. Oxford: Blackwell. ISBN 0631189602
- Martin, David (2005). On Secularization: Towards a Revised General Theory. Aldershot: Ashgate. ISBN 0754653226
- McLeod, Hugh (2000). Secularisation in Western Europe, 1848-1914. Basingstoke: Macmillan. ISBN 0333597486
- Wilson, Bryan (1969). Religion in Secular Society. London: Penguin.
[muokkaa] Sekulaari valtio
- Juergensmeyer, Mark (1994). The New cold war?: Religious Nationalism Confronts the Secular State. University of California Press. ISBN 0520086511
[muokkaa] Aiheesta muualla
- National Secular Society
- Americans United for Separation of Church and State
- Leicester Secular Society
- Freedom from Religion Foundation
- International Coalition Against Political Islam
- No to Political Islam
- The Freethinker - Secular Humanist Monthly, since 1882
