Tšetšeenin kieli
Wikipedia
| Tšetšeeni | |
| Muu nimi | Tshetsheeni |
| Omakielinen nimi | нохчийн мотт |
| Englanti | Chechen |
| Ranska | tchétchène |
| Tiedot | |
| Alue | Tšetšenia, Dagestan, Ingušia |
| Virallinen kieli | Tšetšenia |
| Puhujia | 1 000 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen, kyrillinen |
| Kielenhuolto | |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | kaukasialaiset kielet |
| Kieliryhmät | pohjoiskaukasialaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ce |
| ISO 639-2 | che |
| SIL | CJC |
| Ohje | |
Tšetšeenin kieli, tšetšeeniksi noxtšin mott, kuuluu kaukasialaisten kielten naho-dagestanilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat naapuritasavallassa puhuttu inguušin kieli sekä Georgiassa parintuhannen puhuma batsin kieli.
Tšetšeenin kielellä on noin miljoona puhujaa. Suurin osa heistä asuu Tšetšeniassa. Lisäksi tšetšeenin kielisiä vähemmistöjä on naapuritasavalloissa Dagestanissa (noin 70 000), Ingušiassa (noin 95 400) ja Kalmukiassa (noin 6 100) sekä muualla Venäjällä, Turkissa, Jordaniassa ja Syyriassa.
Kieli on rikas konsonanteista, hyvin omintakeinen kieliopiltaan ja kielitieteilijöille mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Perinteisesti tšetšeenit ovat pitäneet kulttuuri- ja kirjakielinään arabiaa, turkkia ja venäjää. Kielessä onkin runsaasti venäläisiä ja arabialaisia lainasanoja. Varsinainen tšetšeenin kirjakieli luotiin 1900-luvun alussa. Silloin otettiin käyttöön latinalainen kirjaimisto, joka korvasi siihen asti käytyn arabialaisen kirjaimiston. Latinalainen kirjaimisto oli käytössä 1920-luvun puolivälistä vuoteen 1938 asti, jolloin otettiin käyttöön kyrillinen kirjaimisto. Latinalainen kirjaimisto otettiin uudelleen käyttöön 1992, mutta kyrillistäkin kirjaimistoa käytetään vielä.
| Pohjoiskaukasialaiset kielet |
| batsi | inguuši | tšetšeeni |
