T-55
Wikipedia
|
||
Ominaisuudet T-55 | ||
Pituus: | 6,20 m | |
Leveys: | 3,60 m | |
Korkeus: | 2,32 m | |
Paino: | 36 tonnia | |
Nopeus: | Maantie: 50 km/h maasto: vedessä: |
|
Toimintasäde: | 500 km | |
Pääaseistus: | 100 mm tykki |
|
Tukiaseistus: | kaksi 7,62 mm konekivääriä ja 12.7mm ilmantorjuntakonekivääri, lisäksi vaunussa yksi AK-47 ja 6 lipasta | |
Voimanlähde: | 38.8l,4-T,550hv dieselmoottori | |
Miehistö: | 4 |
T-54 ja T-55 -panssarivaunut suunniteltiin Neuvostoliitossa korvaamaan toisen maailmansodan aikainen T-34 -panssarivaunu. T-54 ja T-55 -mallit ovat lähes samanlaiset, T-54:stä puuttuu T-55:ssä oleva ajajan käyttämä 7,62 mm konekivääri sekä pääaseen savunpoistin.
Ensimmäiset T-54 -mallit korvasivat harvinaisemman T-44:n tuotannossa jo vuonna 1947. Alkuaikoina T-54 oli paremmin panssaroitu ja aseistettu kuin läntiset sodanjälkeiset vastineensa Centurion ja M46 Patton. T-55 suunniteltiin 1958 ja siinä oli uusi, vahvempi tornin panssarointi ja infrapunatähtäysjärjestelmä, joka mahdollisti pimeätoiminnan. T-55 -mallien valmistus jatkui Neuvostoliitossa vuoteen 1981. Mallia valmistettiin myös Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja Kiinassa nimellä tyyppi 1959, josta kehitettiin edelleen tyyppi 1969, jota valmistetaan edelleen. Kiinalaisvalmisteisia panssareita myytiin tuhansittain Iraniin ja Irakiin 1980-luvulla. T-55:sta kehitettiin edelleen T-62.
[muokkaa] Suomen puolustusvoimat
Suomen puolustusvoimilla on käytössä noin 70 T-55M -vaunua, jotka on modernisoitu 1990-luvun alussa. Kaikki armeijan T-54/T-55 -vaunut on jo poistettu käytöstä. T-55 -panssarivaunut jäävät tulevaisuudessa pois sodan ajan taistelukalustosta. Koulutuskäytössä T-55 -pioneeripanssarivaunut säilynevät kuitenkin vielä pitkään.
T-54:t ja T-55:t saatetaan myydä Vietnamille. Vaunujen purkaminen Suomessa olisi erittäin kallista, koska niissä on asbestia, mikä vaatii asbestityöluvan.
Viimeinen T-55M:lle koulutettu panssarivaunukomppania kotiutui vuoden 2002 alussa Panssarivaunupataljoonan 1. Panssarivaunukomppaniasta. [1]