Taloudellinen tehokkuus
Wikipedia
Tehokkuus taloustieteessä merkitsee sitä, että preferenssit toteutuvat mahdollisimman hyvin jollain taloudellisella järjestelyllä, eli että hyvinvointi on suurin mahdollinen, eli että ei tuhlata resursseja eikä ole tarpeetonta kitkaa. On keksitty monia erilaisia tehokkuuskäsitteitä kuten paretotehokkuus, Kaldor-Hicks -tehokkuus, X-tehokkuus ja allokointitehokkuus. Taloustieteessä käytetään usein rahassa mitattavia tehokkuuden käsitteitä, vaikka rahalla ei voikaan mitata kaikkia preferenssejä. Rahan käyttöä tehokkuuden käsitteessä voidaan perustella sillä, että raha kuuluu taloustieteen piiriin ja on helpompi empiirisesti havaita kuin preferenssit. Henkilöidenvälinen hyötyjen vertailu on monien taloustieteilijöiden mukaan epätieteellistä [1].
Utilitarismi on etiikka, jossa esitetään eettinen kriteeri eli hyvinvoinnin maksimointi, joka muistuttaa taloustieteellistä tehokkuutta [2]. Jeremy Benthamin mukaan utilitarismi oli tieteellinen [3]. Utilitarismi on yksi teleologinen etiikka. Teleologinen etiikka yleisemminkin on sukua taloudellisen tehokkuuden vaatimukselle.
