Tapio Rautavaara

Wikipedia

Kaj Tapio "Tapsa" Rautavaara (8. maaliskuuta 1915, Pohjois-Pirkkala - 25. syyskuuta 1979, Oulunkylä, Helsinki) oli urheilija, laulaja ja elokuvanäyttelijä.

Rautavaara voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 tuloksella 69,74 metriä ja jousiammunnan kultamitalin maailmanmestaruuskisoissa 1958 Suomen joukkueessa. Lisäksi hän voitti pronssia keihäänheiton EM-kisoissa Oslossa 1946 tuloksella 66,40. Suomen mestaruuden Rautavaara voitti keihäänheitossa vuosina 1944–45 ja 1947–49 ja jousiammunnassa vuonna 1955.

Hän oli yksi Suomen kansan eniten rakastamia laulajia.Tunnettuja Tapio Rautavaaran laulamia kappaleita ovat mm. Isoisän olkihattu, Reppu ja reissumies, Lapin jenkka, Päivänsäde ja menninkäinen, Juokse sinä humma, Kulkuri ja joutsen, Tuopin jäljet, Yölinjalla, Sininen uni ja Anttilan keväthuumaus. Rautavaara teki monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Hän sävelsi ja sanoitti myös itse esittämiään kappaleita. Tapsa sai uransa aikana kolme kultalevyä kappaleista Isoisän olkihattu, Vain merimies voi tietää sekä Häävalssi, joista ensimmäinen on kokonaan Rautavaaran käsialaa, toinen kappale on hänen oma sävellyksensä.

[muokkaa] Varhaiset vuodet

Tapio Rautavaara syntyi köyhään yksinhuoltajaäidin perheeseen Nokialla. Koulunkäynti jäi kansakouluun. Hän työskenteli ennen sotia ruumillisessa työssä, kivenmurskaajana tietyömaalla, tukkijätkänä, varastomiehenä osuuskaupan myllyssä. Asevelvollisuutensa hän suoritti 1930-luvun puolivälissä laivastossa.

Talvisodan syttyessä kutsuntalautakunta totesi, että laivastolla ei ole tässä sodassa paljon käyttöä, joten Rautavaara sai jatkaa OTK:n myllyssä. Jatkosodan alkaessa hän sai kuitenkin määräyksen siirtyä maavoimiin, ja hän palveli sodan kaksi ensimmäistä vuotta taistelijana etulinjassa.

Kesällä 1943 Rautavaara sai siirron viihdytysjoukkoihin ja hän toimi vuoden verran radiotoimittajana Suomen sotilaille suunnatussa Äänisen radiossa. Tällöin hänen äänensä tuli ensi kertaa tutuksi suomalaisille laajemmin. Kesällä 1944 suomalaiset vetäytyivät nopeasti Itä-Karjalasta ja Rautavaaran radioura päättyi.

[muokkaa] Suuren yleisön suosikiksi

Sota-ajan jälkeen Rautavaara tutustui Puistolan työväentalolla Reino Helismaahan, joka teki Rautavaaralle laulun 'Reissumies ja kissa', josta tuli Rautavaaran ensimmäinen hitti. Yhteistyön tuloksena syntyi seuraavan kymmenen vuoden aikana suuri määrä suomalaisen musiikin historiaan jääneitä lauluja.

Rautavaara, Helismaa ja Esa Pakarinen kiersivät Suomea yhteisillä kiertueilla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Rautavaaran ja Helismaan välit tulehtuivat, kun Rautavaara päätti, että on järkevämpää että kukin esiintyy erikseen ja lopetti yhteiskiertueet. Välit kuitenkin paranivat taas 1960-luvulla, muutamaksi vuodeksi ennen Helismaan poismenoa 1965.

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. Sittemmin hänen musiikkinsa jäi rautalankaorkesterien, tangolaulajien ja televisioviihteen varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina poismenoonsa asti, vaikka 1970-luvun keikat olivatkin 'vain' tavarataloissa ja harjannostajaisissa esiintymisiä.

Tapio Rautavaara liukastui 25. syyskuuta 1979 kohtalokkaasti Vantaalla Tikkurilan uimahallissa ja löi päänsä lattiaan. Terveyskeskuksessa ei suhtauduttu hänen vammoihinsa vakavasti, vaan humalaiseksi luultu Rautavaara sai siteen päähänsä ja passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä aivoverenvuotoon kotonaan Oulunkylässä.

[muokkaa] Muuta mielenkiintoista tietoa

Rautavaara oli tiettävästi ehdolla Tarzanin osaan Johnny Weissmullerin lopetettua uransa.

Marian ilmestymispäivänä 25. maaliskuuta 1952 Tapio Rautavaara ajoi Kälviän Ruotsalonkylässä johtaja Arvo Alanteen henkilöauton liukkaan kelin vuoksi päin postiautoa. Henkilöautossa ollut neiti Aura Alanne sai aivotärähdyksen ja radioselostaja Niilo Tarvajärvi selvisi naarmuilla, mutta Rautavaaran kitara hajosi alkutekijöihinsä ^[1].

Rautavaara lauloi levylle 310 laulua, ja kattavin kokoelma hänen tuotannostaan on vuonna 1995 ilmestynyt sadan laulun CD-boksi.

Rautavaarasta on tehty tv- dokumentti Tapsa. Se tehtiin samana syksynä kun Tapsa kuoli eli vuonna 1979.

[muokkaa] Filmografia

Vain sinulle (1945)
Synnin jäljet (1946)
Kuudes käsky (1947)
Kultamitalivaimo (1947)
Sinut minä tahdon (1949)
Aila, Pohjolan tytär (1951)
Rion yö (1951)
Salakuljettajan laulu (1952)
Pekka Puupää (1953)
Kaksi hauskaa vekkulia (1953)
Me tulemme taas (1953)
Kummituskievari (1954)
Veteraanin voitto (1955)
Villi Pohjola (1955)
Kaunis Kaarina (1955)
Kahden ladun poikki (1958)
Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960)
Tähtisumua (1961)
X-Paroni (1964)
Anna (1970)

[muokkaa] Ääninäyte

Tapio Rautavaara kertoo elämästään. (RealAudio, Yle Arkin sivulta)

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Viitteet

^ Helsingin Sanomat 28.3.1952 s. 6

Miesten keihäänheiton olympiavoittajat

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../t/a/p/Tapio_Rautavaara_81e9.html

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.