Thomas Hicks
Wikipedia
Thomas J. Hicks (7. tammikuuta 1875–2. joulukuuta 1963) oli yhdysvaltalainen kestävyysjuoksija.
Englannissa syntynyt Hicks tuli 1904 toiseksi Bostonin maratonilla ja voitti 1904 kesäolympialaisten maratonin St. Louisissa. Hän tuli kilpailussa maaliin vasta toisena Fred Lorzin jälkeen, mutta julistettiin voittajaksi, kun kävi ilmi, että Lorz oli keskeyttänyt juoksun nestehukan aiheuttaman krampin takia 14 kilometrin kohdalla, matkustanut autolla ja liittynyt takaisin kilpailuun vähän ennen loppua. Lorz väitti myöhemmin tapauksen olleen vain vitsi.
Kilpailun olosuhteet olivat raskaat, sillä lämpötila oli 28 °C ja juoksu käytiin pääasiassa auringonpaisteessa. Hicksille annettiin 27 kilometrin kohdalla milligramma strykniiniä munanvalkuaisen kanssa. Sama hoito toistui 32 kilometrin kohdalla, jolloin hänellelle annettiin valkuaisen lisäksi brandyä. Viimeisillä kilometreillä Hicks sai lisää vielä lisää brandyä. Myöhemmin hänen valmentajansa Charles P. Lucas kirjoitti, että Hicksin voitto johtui suurelta osalta kilpailijoita paremmasta juoksun aikaisesta huollosta.
| Miesten maratonin olympiavoittajat |
|
1896: Spiridon Louis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini |
