Tippukivi
Wikipedia
Tippukivi on puikkomainen muodostuma kalkkikiviainesta. Stalaktiitiksi kutsutaan erityisen tippukiviluolan kattoon muodostuneita puikkomaisia muodostelmia. Stalagmiiteiksi kutsutaan tippukiviluolan puikkojen alapuolelle muodostuvia pylväitä. Stalagmiitti voi lopulta kasvaa kiinni stalaktiittiin, joten niistä voi muodostua yhtenäinen kivipylväs. Tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia ja ne voivat kasvaa jopa 20-metrisiksi.
Tippukiviluolia esiintyy erityisesti seuduilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Kalkkikivi koostuu enimmäkseen kalsiitista. Tippukivet muodostuvat, kun luolan katosta tippuu kalsiittipitoista vettä. Kiviaines voi saostua kattoon puikkomaiseksi muodostelmaksi, joka muistuttaa muodoltaan monille tutumpaa jääpuikkoa.
Tippukivien muodostumisprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa. Pieneliöiden aineenvaihdunnan seurauksena maaperässä on noin 30 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin ilmassa. Hiilihappo liottaa kalkkikiveä, ja kalkkikivestä vapautuvat kalkki- ja bikarbonaatti-ionit kulkeutuvat syvemmälle maahan. Osa niistä päätyy luolien kattoon. Veden haihtuessa ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa. Tällöin ne alkavat saostumaan ja kalsiumkarbonaatti jähmettyy uudestaan kalkkikiveksi, josta aluksi muodostuu pillimäinen tappi, jonka jälkeen se alkaa kasvattamaan kokoaan puikoksi. Kun alun pillimäisen muodostuman suuaukko tukkeutuu, alkaa vesi kulkea muodostuman ulkoreunoilla ja stalaktiitin muoto muuttuu porkkanamaiseksi.
[muokkaa] Lähteet
- Tieteen Kuvalehti 14/2006
