Tuonen joutsen
Wikipedia
Kalevalaisessa runoudessa Tuonen joutsen tai Tuonelan joutsen ui Tuonen mustassa joessa. Tuonen joutsen on yleensä käsitetty laulujoutseneksi. Tarinassa joutsenen ampujaa kohtaa kuolema. Kertomus joutsenen ampujan tuhosta liittyy itämerensuomalaisten muinaiseen maailmankuvaan, jossa joutsen on pyhä ja tabu. Uskottiin, että jos joutsenen ampuu, tuhoutuu itsekin.
Kertomus on myös Kalevalassa. Lemminkäinen saa tehtäväkseen ampua Tuonen joutsenen. Lemminkäinen lähtee tappamaan lintua jousi ja nuolet mukanaan. Sokea ukko, märkähattu karjapaimen kuitenkin vaanii Lemminkäistä, ja syöksee hänen lävitseen vesikyyn tai umpiputken, ja Lemminkäinen joutuu virtaan. Tuonen verinen poika iskee vielä Lemminkäisen miekallaan palasiksi, ja käskee ivallisesti häntä ampumaan nyt joutsenet joelta. Myöhemmin Lemminkäisen äiti nostaa poikansa palat joesta ja elvyttää hänet. Kaikissa kansantarinoissa Lemminkäinen ei elvy.
[muokkaa] Tuonelan Joutsen myöhempien taiteilijoiden töissä
Tunnettu runoilija Eino Leino kirjoitti 1896 uusromanttisen runodraaman nimeltään Tuonelan joutsen. Siinä yhdistyvät symbolismi ja kansanrunous.
Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti näyttäytyy Kalevalaan perustuva kohtaus, jossa joutsenta uhannutta ja kuollutta Lemminkäistä elvytetään. Joutsen katsoo taustalla.
Jean Sibelius sävelsi Kalevalaan perustuvan Lemminkäinen-sarjan, musiikkikappaleiden sarjan, jonka yksi osa on nimeltään Tuonelan joutsen. (Osat 1. Lemminkäinen ja saaren neidot, 2. Tuonelan Joutsen, 3. Lemminkäinen Tuonelassa 4. Lemminkäisen kotiinpaluu)
