Urho Muroma
Wikipedia
Urho Muroma (1890-1966) on suomalainen herätysliikejohtaja ja Suomen Raamattuopiston perustaja. Muroman isä Emil Murén (Urho suomensi nimensä 1919) oli tunnettu evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pappi. Perhe asui Helsingissä.
Urho Muroma koki voimakkaan hengellisen herätyksen norjalaisen Albert Lunden evankelioimiskokouksessa Helsingissä syksyllä 1912. Tuohon aikaan Suomen ev.lut. kirkossa vieroksuttiin herätyskokoustoimintaa. Tällaisiin kokouksiin kuitenkin turvauduttiin, kun etsittiin apua kirkosta vieraantuneiden, työläisväestön, tavoittamiseen. Muromakin sai ensimmäiset kokemuksensa kiertävän evankelistan työstä nimenomaan tehdasseutujen evankelioimisessa, johon hän pian papiksi valmistumisensa jälkeen (1917) osallistui.
Muroma tuli 1910- ja 1920-lukujen taitteessa vakuuttuneeksi siitä, että vapaakirkollisten herätyskokoustoiminta saattoi paremmin auttaa ihmisiä kääntymykseen ja uskoon kuin luterilainen kirkko perinteisine jumalanpalveluksineen. Tästä lähti liikkeelle Muroman laaja evankelioimistoiminta vuosina 1921-1939, jolloin hän piti laajoja kokoussarjoja eri puolilla Suomea. Muroman toiminta veti puoleensa suuria kansanjoukkoja - varovaistenkin arvioiden mukaan kokouksiin osallistui runsaasti yli 100 000 kuulijaa. Noihin aikoihin Muroma toimi eri kristillisten järjestöjen palveluksessa, mutta vuonna 1940 hänen evankelioimistoimintaansa tukemaan perustettiin Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nyk. Suomen Raamattuopiston säätiö), ja tältä pohjalta Kauniaisiin Suomen Raamattuopisto vuonna 1945.
Muroman evankelioimistyön sisällössä korostui henkilökohtaisen kääntymyksen ja uskoon tulon välttämättömyys. Muroma itse määritteli sananjulistustyön seuraavasti:
"Sen kautta pyritään määrätietoisesti herättämään Herralle vieraina olevia vakavasti huolehtimaan sielunsa pelastuksesta, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan vapaana lahjana heillekin jo valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa."
Opillisesti Urho Muroma kävi rajankäyntiä suhteessa sekä helluntailaisuuteen että evankelisten edustamaan luterilaisuuteen. Muromalla oli hyviä ystäviä helluntailiikkeessä, mutta samaan aikaan hän kritisoi ankarasti helluntailaista oppia uskovien kasteesta ja henkikasteesta. Yhtä voimakkaasti hän kritisoi evankelisten edustaman luterilaisuuden oppia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Muroman kastenäkemys korostaa sekä vesikasteen että henkikasteen merkitystä mutta voimakkaasti myös näiden kahden välistä eroa. Muroman kastenäkemys selviää parhaiten hänen kirjassaan "Kristuskaste". Henkikasteesta ja Hengellä täyttymisestä Muroma opetti paljon, mikä näkyy hänen kirjoissaan ja äänitetyissä raamattuopetuksissaan.
