Zbigniew Brzezinski
Wikipedia
Zbigniew Kazimierz Brzezinski (s. 28. maaliskuuta 1928 Varsova) on valtiotieteilijä, joka toimi aluksi demokraattisen presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana 1977-1981. Nykyään Brzezinski on ulkopolitiikan professori CSIS:in tutkija. Brzezinski säilytti arvovaltaisen asemansa myös republikaanisten presidenttien kaudella ja hänen merkittävä oppikirjaksi kirjoitettu teoksensa, 1997 kirjoitettu The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives, on vaikuttanut Yhdysvalloissa uuskonservatiiviseen ulkopoliittiseen ajatteluun, minkä mukaan Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvaltastatuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle. Brzezinski vertaa Keski-Aasiaa 1900-luvun Jugoslaviaan levottomuuksien ja epävakauden lähteenä.
[muokkaa] Geostrategia
Brzezinski määrittelee geostrategian ”geopoliittisten intressien hallinnaksi” (Brzezinski 1997, 31).
Vuonna 1997 julkaistussa teoksessaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives Brzezinski kirjoittaa, että Yhdysvallat on tällä hetkellä shakkilaudan kuningas, eli kansainvälisen järjestelmän hegemoninen valtio, mutta kaikki tämä saattaa muuttua, jos Euraasiasta löytyy vastapuolen kuningas, eli tarpeeksi voimakas valtio tai valtioliitto, joka pystyy haastamaan Yhdysvallat. Yhdysvalloilla on Brzezinskin mukaan poikkeava asema suhteessa Euraasian valtioihin, koska se ei ole osa niitä. Se, onko asia haitta vai hyöty, jää Brzezinskin mukaan nähtäväksi. Mahdollisten kilpailijoiden tunnistamiseksi Yhdysvaltojen tulee Brzezinskin mukaan analysoida Euraasian valtioiden toimintaa, jotta se löytää sieltä sellaiset aktiiviset ja dynaamiset valtiot, jotka voivat suoraan aiheuttaa haittaa Yhdysvalloille, sekä sellaiset passiiviset valtiot, jotka voivat toimia katalyytteinä aktiivisten valtioiden muutoksille. Geostrategiassa hegemoniselle valtiolle on siis tärkeää, että vasallit eivät ala sotia keskenään, verovelvolliset tuntevat itsensä suojatuiksi eivätkä barbaarit pääse muodostamaan liittoa. (Brzezinski 1997, 39–40.)
Brzezinski ennusti vuonna 1997, että radikaalit islamin edustajat tulevat olemaan ongelma Yhdysvalloille, koska he omaavat uskonnollisen vihan amerikkalaista elämäntyyliä kohtaan. Jos he vielä osaavat hyödyntää Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin, voivat he aiheuttaa vakavan vaaran Yhdysvaltojen alueellisille intresseille erityisesti Keski-Aasian ja Persianlahden alueilla. Brzezinski huomioi, että radikaalin islamin edustajat voisivat hyödyntää terrorismia agendansa ajamiseen. Brzezinski huomauttaa, että koska radikaalin islamin edustajilla ei ole omaa yhtenäistä valtiotaan, he ilmaisevat vihansa erinäisin väkivaltaisin menetelmin. Brzezinski korostaa, että Keski-Aasian kriisissä Yhdysvaltojen tulee käyttää ensisijassa ”pehmeitä menetelmiä” ja turvautua voimatoimiin vasta jos jokin toinen valtio pyrkii hegemoniaan tai meinaa vajota anarkiaan. (Brzezinski 1997, 52–54, 125–130.)
Kritiikki
Yksi kovaäänisimmistä Brzezinskin geopolitiikan/geostrategian akateemisista kriitikoista on ollut Gerard O'Toal. Muun muassa O'Toalin muotoilema kriittinen geopolitiikka kritisoi ensisijaisesti sitä, kuinka maailman poliittinen kartta on muodostettu ja miten maantieteellinen determinismi johtaa poliittisiin päätöksiin.
Kriittisen geopolitiikan ongelmana taas on, että se tarjoaa kritiikkiä geopolitiikan (sotilas)strategista sfääriä kohtaan, mutta ei vastauksia siihen, miten kyseistä osa-aluetta sitten pitäisi käsitellä.
[muokkaa] Brzezinskin geostrategian suhde Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan 2000-luvulla
Clintonin hallinnon aikana Persianlahden ja Keski-Aasian tilanteen kriisiytymistä pyrittiin ehkäisemään ”pehmein menetelmin” diplomatiaa ja kansainvälisiä järjestöjä käyttäen, ja ainoastaan viimetilassa turvauduttiin sotilaalliseen voimankäyttöön. Jälkimmäisen menetelmän käyttö on kuitenkin lisääntynyt Bushin hallinnon aikana vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen niin Afganistanin kuin Irakin sotien myötä.
Yhtenä Brzezinskin opin tuloksena voidaan ajatella presidentti George W. Bushin päätöstä aloittaa Irakin sota maaliskuussa 2003. Vapaaehtoisten koalitiota koottaessa annettiin ymmärtää, etteivät Saddam Husseinin tekemät sitoumukset öljykentistä ole enää voimassa sen jälkeen kun Yhdysvallat on poistanut Saddam Husseinin vallasta. Tämä olisi koskenut Yhdistyneiden kansakuntien kauppasaarron mahdollisesti päättyessä ranskalaista TotalFinaElf:iä, venäläistä LUKoilia sekä kiinalaista China National Petroleum Companya. Käytännön seurauksena Yhdysvaltain vahvasta läsnäolosta Irakissa on seurannut se, että Kiina on joutunut hakeutumaan pienten öljyntuottajien pariin varmistaakseen teollistumisensa edellyttämän lisäöljyn tulevaisuudessa.
Pian vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen kaikki Keski-Aasian valtiot tarjoutuivat tukemaan terrorismin vastaista sotaa käynyttä koalitiota Afganistanissa. Muun muassa Uzbekistan päästi Yhdysvaltain joukkoja alueelleen ja antoi niille luvan perustaa sotilaslentotukikohtia alueelleen. Tosin, myöhemmin Uzbekistan vaati, että kaikki Nato-maat vetävät joukkonsa pois sen alueelta, pois lukien Saksan Termezin tukikohta. Yhdysvallat sulkikin oman Uzbekistanin tukikohtansa syksyllä 2005. Syyksi voidaan epäillä Uzbekistanin ja Venäjän välille allekirjoitettua sopimusta sotilasliitosta. Syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvallat on merkittävästi lisännyt turvallisuuteen liittyvää tukeaan Keski-Aasian ja Kaspianmeren alueen valtioille erityisesti terrorismin vastaisessa kamppailussa.
Kuitenkin, vaikka Brzezinskin oppia geostrategiasta olisikin käytetty Irakin sodan perustana, on Brzezinski itse vastustanut sotaa äänekkäästi varsinkin yhdysvaltalaisessa mediassa.
