Aliupseeri
Wikipedia
Aliupseeri on sotilasarvoltaan upseereiden ja miehistön väliin sijoittuva sotilasjohtaja. Aliupseerit lukeutuvat päällystöön.
Aliupseerien tehtävät vaihtelevat eri armeijoissa. Yleensä niihin liittyy ammatti- tai opistotasoinen koulutus, jonka turvin hoidetaan joko työnjohdollisia tai erityistä ammattitaitoa vaativia sotilastehtäviä. Yleensä ryhmänjohtajat ja huollon toimihenkilöt ovat arvoltaan aliupseereita. Aliupseerin arvossa palvelevat yleensä myös sellaiset sotilaat, joiden tehtävät vaativat selkeästi tavanomaista miehistökoulutusta suurempaa ammattitaitoa, vaikka näillä ei olisikaan alaisia. (Esimerkiksi Suomen puolustusvoimien aseseppä- ja elektroniikka-aliupseerit). Vanhemmat aliupseerit palvelevat yleensä kouluttajina tai esikuntien käytännön tehtävissä.
Monissa armeijoissa ero upseerikunnan ja aliupseeriston välillä voi olla suuri ja nousu upseeristoon erittäin hankalaa.
[muokkaa] Suomen puolustusvoimat
Suomen Puolustusvoimissa aliupseereiden sotilasarvot ovat:
- sotilasmestari
- vääpeli / pursimies (merivoimat)
- ylikersantti
- upseerikokelas (palvelusarvo, rinnastetaan kersanttiin)
- kersantti
- upseerioppilas (palvelusarvo, rinnastetaan alikersanttiin)
- alikersantti
Suomen vanhan väen sekä itsenäisyyden alkuaikaan, termi aliupseeri oli oma sotilasarvonsa ja vastasi kersanttia ja vanhempi aliupseeri vääpeliä. Nykyisen sotilasarvojärjestelmän muodostuessa 1920-luvulla vääpeli oli korkein aliupseeriarvo, ja kanta-aliupseerit aloittivat palveluksensa kersantteina. Vääpeleiksi ylenivät vain kokeneimmat aliupseerit. Yleneminen vääpeliksi tapahtui silti melko nopeasti ja urakierron pysähtyminen turhautti kyvykkäitä aliupseereita. Tilanteen korjaamiseksi 1930-luvulla luotiin erikoismestarin sotilasarvo, joka oli käytössä tietyissä aselajeissa. Erikoismestarit palvelivat aina aselajikohtaisessa arvossa, esimerkiksi panssarimestareina. Sotilasarvon tunnuksena oli kauluslaattaan sijoitettu suurikokoinen poikittainen miekka.
Sotien jälkeen aliupseeriston urakiertoa helpotettiin muuttamalla tiettyihin erikoisaselajeihin rajoittunut erikoismestarin arvo sotilasmestariksi, joka oli käytössä kaikissa aselajeissa. Samalla ylenemistä tähän arvoon vaikeutettiin luomalla ylivääpelin arvo, joka sijoittui vääpelin ja sotilasmestarin välille. Samaan aikaan upseerikunnan urakiertoa tehtiin näkyvämmäksi yliluutnantin sotilasarvon luomisella.
Aliupseerikunta taisteli 1960-luvulla voimakkaasti saadakseen läheisemmin upseereihin rinnastettavan aseman. Tämän seurauksena kanta-aliupseerit muutettiin toimiupseereiksi, joitten urakierto mahdollisti ylenemisen ylikersantista aina yliluutnantiksi (erikoistapauksissa kapteeniksi) saakka. Myöhemmin toimiupseereista luotiin opistoupseereita, jotka aloittivat vääpeleinä ja saattoivat yletä aina kapteeniksi saakka. Opistoupseerien koulutusjärjestelmän uudistamisen jälkeen 1990-luvun alussa (opiskelu muuttui 2,5 vuotiseksi) opistoupseerit valmistuivat vänrikkeinä. Viimeinen opistoupseerikurssi valmistui vuonna 2003, ja heidät ylennetiin nopeassa tahdissa luutnanteiksi. Samalla viimeiset sotilasmestarit ylennettiin luutnanteiksi.
Nykyään opistoupseerikoulutus on lakkautettu, mutta sotilasammattihenkilöistä, entisistä värvätyistä, ollaan luomassa uutta aliupseerikuntaa. Tähän liittyen sotilasmestarin arvo on avattu sotilasammattihenkilöille.
Reservin aliupseerit rinnastettiin Suomessa kanta-aliupseereihin ylipäällikön päiväkäskyllä kesällä 1941. Nousu reservissä aliupseerista upseeriksi oli käytännössä mahdotonta aina 2000-luvulle, jolloin tietylle erikoishenkilöstölle aloitettiin aliupseerista upseeriksi reservissä -kurssit. Näillä vapaaehtoisilla vuoden pituisilla kursseilla maanpuolustusaktiivit, jotka on sijoitettu upseerikoulutusta vaativiin sodan ajan tehtäviin ja ovat muutoin sopivia, voivat yletä reservin upseereiksi.
