Erno Paasilinna

Wikipedia

Erno Antero Paasilinna (s. 14. maaliskuuta 1935, Petsamo – k. 30. syyskuuta 2000, Tampere) oli suomalainen kirjailija ja lehtimies.

[muokkaa] Elämä ja ura

Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva. Hän opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa ja aloitti uransa lehtitoimittajana. Erno Paasilinnaa on luonnehdittu "suomalaisen kirjallisuuden äänekkääksi toisinajattelijaksi".

Erno Paasilinnan kirjat ovat usein yhteiskuntakriittisiä. Monet niistä kuvaavat Lappia ja Petsamoa ja ottavat kantaa luonnon ja syrjäseutujen puolesta. Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, novelleja sekä historiallisia teoksia. Paasilinna sai 1985 esseekokoelmallaan Yksinäisyys ja uhma ensimmäisen jaetun Finlandia-palkinnon. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai kahdesti, 1971 ja 1978. Lisäksi Erno Paasilinna on palkittu 1983 valtion tiedonjulkistamispalkinnolla sekä 1996 Aleksis Kiven palkinnolla. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle. Paasilinna oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Elvi Maria Harju 1961–1989. Heille syntyi kaksi lasta: Maari (s. 1964) ja Taija (s. 1967). Paasilinna avioitui Paula Elina Juntusen kanssa 1994, avioliitto oli lapseton.

Erno Paasilinnan tunnettuja kirjailijaveljiä ovat Arto Paasilinna, Reino Paasilinna ja Mauri Paasilinna.

[muokkaa] Tuotantoa

Kylmät hypyt (1967)
Alamaisen kyyneleet (1970)
Mainio vallankumous (1972)
Synnyinmaan muistot (1973)
Timo K. Mukka (1974)
Lukemista kaikille (1975)
Valitut satiirit (1976)
Musta aukko (1977)
Kadonnut armeija (1977)
Siperialainen estetiikka (1978)
Kaukana maailmasta (1980)
Maailman kourissa (1983)
Yksinäisyys ja uhma (1984)
Alamaisen elämää, kootut satiirit 1967–81 (1985)
Kansan palvelijoita, kootut kirjoitukset 1964–84 (1986)
Maailman sanoja ja tekoja (1986)
Majuri Holterin uroteko (1987)
Kotiseuduilla ja vierailla mailla (1988)
Lausui alustaja, joka korosti, kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967–87 (1989)
Kauppamiehet isänmaan asialla (1991)
Nuoruusaikoja (1992)
Tosikertomuksia (1993)
Tähänastisen elämäni kirjaimet (1996)
Riita maailman kanssa: kirjoituksia neljältä vuosikymmeneltä (1997)
Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus (1998)
Ruumisarkun nauloja (1999)
Isoa Inaria kiertämässä (yhdessä Antti Tuurin kanssa 1999)
Matkakuvia menneiltä ajoilta (2000)
Hyökkäyksiä ja puolustuksia Kirjanpitoa suuren ajan mukana (2000)

Toimittajana teoksissa

Tunturit puhuvat (1963)
Pidot Aulangolla (1963)
Sanan vapaus (1964)
Laaja Lapinmaa (1965)
Kaukainen Pohjola (1968)
Pidot Suomessa (1972)
Lapin rajoilta (1973)
Lapin runot (1979)
Tuntureilta ja metsistä (1985)
Matkoja vanhassa Suomessa (1990)
Siintävät kaukaiset metsät (1993)
Petsamon kuvia (1997)
Erämiehiä ja erämaitten vaeltajia (2000)
Kamppailuja karhun kanssa 1800-luvulta nykypäiviin (2001)

[muokkaa] Tunnustuksia

Valtion kirjallisuuspalkinto 1971 (satiirikokoelmasta Alamaisen kyyneleet)
WSOY:n tunnustuspalkinto 1975
Valtion kirjallisuuspalkinto 1978 (romaanista Kadonnut armeija)
Alfred Kordelinin säätiön kirjailijapalkinto 1979
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1979
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983 (historia- ja muistelmateoksesta Maailman kourissa)
Eino Leinon palkinto 1984
Finlandia-palkinto 1984 (esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma)
Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1987
Otavan kunniapalkinto 1988
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1993
Aleksis Kiven palkinto 1996
Valtion taiteilijaeläke 1998