Fredrik Gabriel Hedberg
Wikipedia
Fredrik Gabriel Hedberg (15. heinäkuuta 1811, Saloinen – 19. elokuuta 1893, Kemiö) oli evankelisen herätysliikkeen perustaja.
Hän koki voimakkaan, pietismiin johtaneen hengellisen heräämisen 14-vuotiaana 1826. Vuonna 1834 hänet vihittiin papiksi 1834 ja sai yhteyden heränneisiin vuosien 1835–1836 herätyksen aikana. Vuonna 1840 herännäispappi karkotettiin Ouluun vankilasaarnaajaksi ja siirrettiin sieltä Raippaluotoon 1842 ja Pöytyälle 1843. Raippaluodon aikanaan Hedberg sai voimakkaan evankeliumin kokemuksen, jonka taustalla oli mm. Lutherin Evankeliumipostilla. Autuus kirkastui Jeesuksessa, autuudesta syntyi ilo.
Vuonna 1854 Hedberg valittiin Kaarinan kirkkoherraksi. Evankelinen herätys levisi alkuun voimakkaasti Pöytyän ja Turun seudulla, 1860-luvulla se laajeni Helsingin seudulle. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen perustamiseen mennessä vuonna 1873 evankelisuutta oli jo 200 seurakunnassa.
Hedbergin julistuksen painopiste oli Kristuksen täytetyssä sovintotyössä. Mitään portaita, armonjärjestystä ei saanut esittää. Martti Lutherin postillat olivat näyttäneet nuorelle Hedbergille lohdullisen maailman, jossa ei aseteta ehtoja, vaan syntinen saa luottaa armoon, lupaukseen, lahjaan, Jumalan sanaan.
Hedbergin uskonopillinen löytö merkitsi vapaan armon korostamista Kristuksessa sekä Jumalan sanan merkityksen alleviivaamista. Hänen laajan kirjallisen tuotantonsa tunnetuin teos on Uskonoppi autuuteen (1842), jonka opetus kristityn pelastuksen varmuudesta johti eroon herännäisyydestä 1844. Heränneet arvostelivat hedbergiläisyyttä "aivouskosta".
Hedberg ehti solmia avioliiton elämänsä aikana kolme kertaa. Hedbergin ensimmäinen vaimo Maria kuoli vuonna 1858, toinen vaimo Lovisa 1890. Kolmannen vaimonsa Rosan kanssa Hedberg avioitui 80-vuotiaana vuonna 1891.
Hedbergiä kuvattiin luonteeltaan sulkeutuneeksi, mutta ystäviensä parissa huumorintajuiseksi.
