Fumimaro Konoje
Wikipedia
 |
Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Konoye Fumimaro kanssa, ja ne pitäisi yhdistää. |
Prinssi Fumimaro Konoje (syyskuu 1891 - 16. joulukuuta 1945) oli kahdesti Japanin pääministerinä. Konoje suoritti tutkintonsa Kioton keisarillisessa yliopistossa ja osallistui 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Pariisin rauhankonferenssiin. Konoje antautui liikealalle.
Japanin entisen pääministerin ja keisari Hirohiton opastajan Kimmochi Saionjin tuella Konojesta tuli 3. kesäkuuta 1937 Japanin pääministeri ensimmäisen kerran. Hänen hallituskautensa päättyi 4. tammikuuta 1939, kun pääministeriksi tuli paroni Kiichiro Hiranuma. Konoje oli yrittänyt saada aikaan rauhaa Kiinan kanssa epäonnistuen siinä.
Toisen pääministeriytensä (21. heinäkuuta 1940 - 16. lokakuuta 1941) lopussa Konoje yritti löytää ratkaisua ulkoasiainministerinsä Josuke Matsuokan kanssa Yhdysvaltain kauppasaartoon olemalla valmis tekemään myönnytyksiä Kiinassa, mitä vastaan Japanilla oli ollut sota käynnissä jo vuodesta 1931 alkaen. 18. heinäkuuta 1941 Konojen hallitus järjesteltiin uudelleen.
Konojen hallituksen aikana kuitenkin myös sotavalmistelut Hollannin Itä-Intiaa, Ranskan Indo-Kiinaa, brittien hallussa pitämiä Burmaa, Singaporea sekä mahdollisesti myös Yhdysvaltain hallitsemia Filippiinejä vastaan jatkuivat. Japani teki viisivuotisen hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa 13. huhtikuuta 1941 välttääkseen mahdollisen kahden rintaman sodan, mikäli se etenisi etelään ja joutuisi sotaan Hollannin pakolaishallituksen, Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Konojen hallitus ryhtyi myös Saksan ja Italian liittolaiseksi, akselivallaksi, kolmen vallan sopimuksella.
Rooseveltin hallinnon ulkoasiainministeri Cordel Hull ei pitänyt kompromissia Japanin kanssa mahdollisena, vaan tiukan linjan vuoksi Fumimaro Konojen oli luovutettava paikkansa ja armeijasta vastaavasta ministeristä, Hindeki Tojosta tuli hänen seuraajansa, mikä lopulta johti päätökseen Japanin hyökkäämisestä Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941.
1944 alkoi Konoje kannattamaan rauhanneuvotteluja sodan päättämiseksi Yhdysvaltain kanssa ja hän johti tuloksettoman rauhanvaltuuskunnan Moskovaan, missä Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari Vjažeslav Molotov kieltäytyi ottamasta sitä vastaan.
Japanin ilmoitettua antautumisestaan 15. elokuuta 1945 pääministeri Suzuki erosi ja Konojesta tuli 17. heinäkuuta 1945 varapäämiinsteri. Konoje teki itsemurhan kuultuaan, että Yhdysvaltain korkein miehittäjäviranomainen Japanissa, kenraali Douglas MacArthur, edellytti myös Konojen tulevan vastaamaan oikeuteen epäiltynä sotarikoksista. Konoje oli Japanin 79. pääministerin, Morihiro Hosokawan (Liberaali-demokraattinen puolue) isoisä.
