Fundamento de Esperanto
Wikipedia
Fundamento de Esperanto (Esperanton peruskirja) on L. L. Zamenhofin keväällä 1905 julkaisema kirja, josta tehtiin 9. elokuuta 1905 esperanton virallinen lähdeteos niin sanotun Boulognen julistuksen neljännessä artiklassa ensimmäisessä esperantistien maailmankongressissa Boulogne-sur-Merissä, Ranskassa. Kirjaa pidetään esperanton ylimpänä velvoittavana auktoriteettina, ja niinpä se onkin täysin muuttumaton.
Fundamento de Esperanto koostuu neljästä osasta: esipuheesta (Antaŭparolo), kieliopista (Gramatiko), harjoitustehtävistä (Ekzercaro) ja sanakirjasta (Universala Vortaro). Kielioppi ja sanakirja on kirjoitettu viidellä kansallisella kielellä: ranskaksi, englanniksi, saksaksi, puolaksi ja venäjäksi.
Fundamento de Esperanton lisäksi samanlainen ylimmän auktoriteetin asema on siihen tehdyillä virallisilla lisäyksillä (Oficialaj Aldonoj), joita on tullut kahdeksan.
