Haima

Wikipedia

Haima eli pancreas, organum excretens abdominis on noin sata grammaa painava rauhanen, joka sijaitsee vatsaontelossa takimmaisena. Haiman paksumpi pää sijaitsee oikealla puolella pohjukaissuolen mutkassa ja ohuempi pää lähellä pernan porttia.

[muokkaa] Haiman eksokriininen osa

Haiman eksokriininen eli avoeritteinen osa, joka on noin 98 prosenttia koko haimasta, erittää suoleen ruuansulatusnesteitä. Eksokriinisen osan tiehyet liittyvät yhteen haimatiehyeksi, joka vie haiman eritteen pohjukkaissuoleen. Haimatiehyellä ja sapenjohtimella voi olla lyhyt yhteinen loppuosa, joka laskee ison pohjukkaissuolinystyn eli papilla Vaterin kohdalle. Haimalla on usein myös toinen tiehyt, joka laskee hieman ylemmäs pieneen pohjukkaissuolinystyyn.

Haimasta erittyy vuorokaudessa noin puolitoista litraa haimanestettä. Neste koostuu tiehytsolujen emäksisestä eritteestä ja rauhassolujen entsyymipitoisesta eritteestä. Tiehytsolujen erite sisältää natriumvetykarbonaattia, joka neutraloi mahasta tullutta hapanta ruokasulaa. Haimanesteen entsyymejä ovat muun muassa amylaasi (pilkkoo tärkkelystä), trypsiini ja kymotrypsiini (pilkkovat valkuaisaineita), lipaasi (pilkkoo rasvoja) sekä fosfolipaasi (pilkkoo fosfolipidejä). Haimanesteessä on myös trypsiininestäjää, joka estää trypsiiniä aktivoitumasta liian aikaisin niin, ettei se pilkkoisi elimistön omia proteiineja.

Haimanesteen eritystä säätelevät pohjukaissuolen limakalvon vereen erittämät hormonit sekä parasympaattinen hermosto.

Hapan mahaneste saa pohjukaissuolessa aikaan sen, että vereen erittyy sekretiiniä, joka aiheuttaa natriumvetykarbonaattipitoisen haimanesteen erityksen tiehytsoluista
Rasvojen ja valkuaisaineiden pilkkoutumistuotteet saavat aikaan pankreotsymiinin eli kolekystoiinin erityksen, joka taas aiheuttaa entsyymipitoisen haimanesteen erityksen rauhassoluista.

[muokkaa] Haiman endokriininen osa

Endokriininen eli umpieritteinen haiman osa, joka on pari prosenttia koko haimasta, sijaitsee miljoonana haimasaarekkeena eli Langerhansin saarekkeena eri puolilla haimaa. Saarekkeissa on useita solutyyppejä, joista alfasolut erittävät glukagonia ja beetasolut insuliinia. Kun elimistö on katabolisessa tilassa, glukagoni tehostaa elimistön glykogenolyysiä maksassa sekä glukoneogeneesia maksassa ja jonkin verran myös munuaisissa. Glykogenolyysissä pilkkoutuu maksan varastoimia glykogeeneja glukoosiksi, ja glukoneogeneesissa syntyy glukoosia muun muassa maitohaposta, rasvojen glyreoliosasta sekä aminohapoista. Näin glukagoni siis lisää glukoosin pitoisuutta veressä, jotta elimistön eri osat ja etenkin aivot saavat tarpeeksi ravintoaineita. Insuliini taas toimii anabolisessa tilassa, jolloin elimistöön tulee enemmän energiaa kuin sitä kuluu. Insuliini tehostaa glukoosin solukalvon läpäisevyyttä etenkin lihas- ja maksasoluissa, joissa glukoosista syntyy glykogeenia. Insuliinin erityksen heikkeneminen tai sen loppuminen johtaa diabetekseen (diabetes mellitus) eli sokeritautiin, jolloin glukoosia vuotaa virtsaan, koska se ei varastoidu lihas- ja maksasoluihin.